Minun Islantini

Kyllä se niin on, että on lähdettävä kotiin. Uskomatonta, miten nopeasti kesä meni. Tosta noin vaan..  Lähden haikeilla, mutta myös hyvillä mielin. Tuntuu, että akut on nyt ladattu ja oon jo valmis palaamaan kotiinkin. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä elämää täällä, mutta toisaalta kaipaan jo elämää Helsingissäkin.  Olen myös oppinut niin hirvittävän paljon täällä. Ja joka päivä olen parempi. Tuntuu myös hyvältä, että olen vähän niin kuin vakiinnuttanut asemani tiimissä, olen heppatyttöjen "mama" ja tukipilari. Mielenkiintoista, miten viime vuonnakin täällä olleet tytöt aina pyytävät multa vahvistuksen päätöksiin ja raportoivat mulle, mitä aikovat tehdä ja mitä hevosia aikovat ottaa jne... Noemi on ollut täällä vasta viikon ja oli täällä koko viime kesän, mutta sanoi jo mulle, ettei pysty kuvittelemaan heppahommia ilman mua, "you are the mother of the horses! Aaand the dogs too" :D Toki olen vanhin, se selittää jonkun verran. Clara ei ihan hirveästi tunteista...

Mitä jään ikävoimään? Aamuisia ja iltaisia kävelyjä koirien kanssa, kun haetaan tai viedään hevoset laitumelle. Iltojen istuskeluhetkiä ulkona tallin edessä, teekuppi kädessä, katsellen vihreitä laitumia ja vuoria. Meri ja sen äänet kuuluvat tallille hyvin. Jään ikävöimään kahvilaa, sen tunnelmaa ja ihmisiä. Täällä on vietetty monta hyvää iltaa. Välillä riehakkaammin ja useimmiten vain iltateen (tai iltaoluen) ääressä. Jään ikävöimään puhdasta ilmaa, jota on niin hyvä hengittää. Täällä tuntee myös luonnonvoimat ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kun pysähtyy hetkeksi, oppii huomaamaan, että tuuli on joka päivä vähän erilainen. Ja no tietysti, jään ikävöimään hevosia ja ratsastamista. Laaksoa ja vuoria, jotka näyttävät joka päivä erilaisilta. Reitti pysyy samana, mutta aina on jotain uutta nähtävää, kun katselee ympärilleen. Jään ikävöimään niitä pieniä onnistumisen tunteita, kun oppii tuntemaan hevoset ja huomaa erot niissä päivien välillä. On myös hauskaa, miten alussa sitä niin kompa...

Kevyet 54km tuli sotkettua pyörällä niemenkärkeen ja takaisin Thingeyriin. Oli kivaa tehdä jotain erilaista ja vähän enemmän fyysistä, tolla matkalla tuli ihan hiki! Reidet ja takapuoli on aika muusina tällä hetkellä. Mutta kyllä näissä maisemissa kelpasi ajella. Merta ja horisonttia tuijottaessa löytää aina rauhan. Sää ei ollut aurinkoisin, mutta oon iloinen, että lähdin. Huomenna lähtee käyntiin viimeinen viikko tältä erää Islannissa ja Thingeyrissä. Vielä on aikaa ladata akkuja ja nauttia, mutta taitaa olla myös fiksua alkaa valmistautua Suomeen ja töihin paluuseen pikkuhiljaa.. Bless.

Kun ajaa auringonlaskuun ikkuna auki ja tuuli tuivertaa kostean tukan kuivaksi. Kun onnistuu muuttamaan lennon niin, ettei tarvitsekaan viettää Reykjavíkissa kolmea päivää. Kun meri, vuoret ja laakso näyttävät joka päivä erilaisilta. Kun kahvilassa soi letkeä musiikki ja ihmiset notkuvat sohvilla työpäivän jälkeen. Kun kasvoilla on päivän päätteeksi kevyt rusketus. Kun hevoset hörisevät tervehdykseksi. Kun ihmisten kasvoilla on auringon tuoma onnellinen hymy. Kun asiakkaana on vain mukavia ihmisiä. Kun menee täydestä islantilaisesta paikallisella bensa-asemalla. Kun kahvilasta jää päivän päätteeksi jäljelle pala Skyr-kakkua. Kun ilta-aurinko värjää vuoret punaiseksi. Kun iltatee lämmittää ja koirat nukkuvat jaloissa. Kun pystyy sujuvasti puhumaan englanniksi pohjamaaleista, maaleista ja hiomisesta. Kun nukahtaa väsyneenä ja herää virkeänä. Bless.

Kuluneet pari viikkoa on olleet täynnä hyviä hetkiä, mutta myös jo jäähyväistunnelmia. Gabby lähti viime viikolla, Vilija, Chase ja Teresa tällä viikolla. Erityisesti Chasen ja Teresan lähtö on laittanut mun mielen vähän matalaksi, siinä on meinaan kaksi aivan mahtavaa tyyppiä. Gabby, Chase ja Teresa olivat mun lisäksi vähän tätä "iäkkäämpää" jengiä, joten nyt jäljellä oleva aika on pitkälti tätä isosiskoilua noille 10 vuotta nuoremmille mimmeille. Toki mulla on onneksi Wouter ja Janne täällä vanhempana seurana edelleen.  Game of Thronesin uusi kausi alkoi viime viikolla ja me ollaan nyt kaksi uusinta jaksoa katsottu yhdessä koko Simba family, myös Janne ja Wouter. Kaikki odottavat maanantai-iltoja, jolloin saadaan rojahtaa päivän päätteeksi vierekkäin sohville ja tuijottaa isolta valkokankaalta (yhdessä taloista on sellainen) tätä upeaa sarjaa. Näinä iltoina olen tuntenut erityistä kiitollisuutta, että saan olla täällä. Oli meillä myös vauhdikkaampi reissu heppojen kans...

.. oli muuten tärkeässä roolissa meidän roadtripillä. Ja myöskin taito nauraa epäonnelle ja "surkeiden sattumusten sarjalle". Taisin jo sanoakin, että sää on ollut todella surkea täällä. Tänäänkin sataa. Ylläri. Meidän eka reissupäivä lähti käyntiin aamulla 08:45 neljän ihmisen voimin, lähdettiin kipuamaan "mun" autolla ensimmäisen vuoren rinnettä. Ensimmäinen etappi oli vesiputous Dynjandi.  Auto nyki tavalliseen tapaansa jo ensimmäisessä ylämäessä. Keli oli surkean märkä ja pian jo sumuverho nielaisi meidät harmaaseen pumpuliin. Käytännössä enemmän tai vähemmän koko päivä ajettiin tässä pumpulissa. Ei ihan hirveästi maisemia tullut kateltua, kun näkyvyys oli enintään 10m. Tunnelma autossa oli kuitenkin odottava, Eoin ja Egle olivat aloittamassa neljän päivän lomaansa ja meidän oli tarkoitus pudottaa heidät Pátreksfjördurissa pois. Mutta kuinkas sitten kävikään? Oon melko varma, että karma oli asialla ja iski päin pläsiä heti, kun näki mahdollisuutensa. Vuor...

Loppukesän projektini on nimeltään Una. Tamma, jolla on tukeva kaula ja muhkea peppu eikä siinä välissä ole juurikaan selkää. Issikoilla satula laitetaan aina vähän taaemmas kuin normaalisti, että hevosilla on enemmän tilaa käyttää lapoja varsinkin töltissä. Unan selässä satulalle on tasan yksi paikka, pieni väli kaulan ja pepun välissä. Joka kerta haluaisin laittaa satulan hieeeman taaemmas, mutta ei. Peppu on tiellä. Ja Una on myös todella lihava.  Unasta on melko mahdotonta saada järkeviä kuvia, koska sitä on vaikea ottaa kiinni eikä se näin ollen päästä kovin lähelle. Wouterin mielestä me mätsätään Unan kanssa hyvin, koska Una tarvitsee jonkun, johon se voi luottaa. Molemmat ollaan Wouterin mielestä vähän epäileviä ja ei-niin räiskyviä luonteita (mikä onkin totta..). Wouter haluaisi, että kaivan Unan kuoren alta sitä oikeaa Unaa vähän enemmän esiin ja selvittäisin hänelle tätä "mysteerihevosta". Olen nyt vajaan viikon puuhaillut Unan kanssa ja siitä on jo tullut mu...

Heinäkuun alku on ollut hiljainen meille heppatytöille, valitettavasti. Kaikki ovat vähän ihmeissään, koska luultiin, että nyt se kiire alkaa.. mutta ei se oikeastaan ole alkanut. Kahvilassa sen sijaan riittää vilinää, välillä toki hiljaisempaa sielläkin, mutta työkuormat eivät oikein jakaudu tasaisesti tällä hetkellä. Charly on enimmäkseen ollut töissä kahvilassa ja Clarakin auttelee siellä toisinaan. Sekään ei kuitenkaan ole varsinainen ratkaisu, että kaikki vaan tekevät kahvilassa töitä. Ensinnäkin ihan tilojen puolesta, neljä ihmistä tiskin tapana on pienessä tilassa enemmän kuin tarpeeksi. Toki me kaikki autetaan esim. kahvilan sulkemisaikana, roudataan tiskejä alakertaan, tuodaan puhtaita yläkertaan jne. Mielenkiintoista seurata myöhemmin, millainen on islantilaisten analyysi tästä kesästä. Odotukset oli suuret perustuen viime kesään, mutta yhtäkkiä tilanne onkin aika päinvastainen. Ihmetyksen ja epävarmuuden lisäksi on paratiisissa välillä muitakin varjoja. Vaikka toki i...

Ensinnäkin olen kiitollinen siitä, että lähdin Islantiin. Siitä en oikeastaan voi tarpeeksi itseäni kiittää. Se on tuonut elämääni niin paljon hyvää.  Olen kiitollinen siitä, että Islanti on aina tuonut elämääni ihania ihmisiä (ja myös eläimiä). Niin se on tehnyt tälläkin kertaa. Erityisen kiitollinen olen siitä, että kaikista paikoista, joihin talvella laitoin hakemuksia, juuri Wouter vastasi minulle ja päädyin Thingeyriin. Päätin jo hakemuksia laittaessa, että tartun ensimmäiseen mahdollisuuteen, se toimi viime Islannin reissullakin ja silloin tapasin Eyjan. Ja se toimi nytkin, nyt elämässäni on Thingeyrin pikkuinen kahvila ja sen sekalainen jengi ihania ihmisiä.  Olen kiitollinen siitä, että olen osannut pakata todella järkevästi. Mulla taitaa olla yksi ainut vaate, jota en ole vielä tarvinnut ja käyttänyt. Kaikki muu on tullut tarpeeseen, jopa ne kumisaappaat, joita niin paljon emmin.  Olen kiitollinen siitä, että kun tätä tekstiä kirjottelen, koirat Salka ja M...

Edellispäivä ei mennyt iihan putkeen. Päivä alkoi ihan sellasella pikkujutulla, että päästin 27 hevosta irti. Kyllä, unohdin sulkea yhden portin ja koko lauma oli vapaana kymmenisen minuuttia. En vieläkään voi uskoa, miten huolimaton ja tyhmä voin olla.. Hevoset olivat vähän kauempana laitumella yön ja erinäisillä porttiviritelmillä muodostuu kuja, jota pitkin lauma sitten juoksee aamulla "kotipesään". No, mä unohdin sulkea yhden oikealle menevän portin, kun hevosten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Heillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, joista sitten valitsivat tietysti väärän... Oon varma, että mun sydän pysähtyi aamulla ainakin kaksi kertaa. Onni onnettomuudessa, juuri kun juoksin hevosten perään ja soittaessa samalla Wouterille, niin hevoset kääntyivät yhtä aitausta kohti ja juoksivat onneksi sisään. Mä pingoin perään sulkemaan porttia. Huhhh. Olin, ja olen edelleen, niin pahoillani siitä sotkusta, jonka aiheutin. Wouter oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi, että on tehnyt saman...

Mitä näitä nyt on. Niitä on joka päivä. Päivittäisestä juupas-eipäs-en tiedä-säätämisestä ja enemmänkin itselleen (tai itsekseen) puhumisesta kaikenlaisiin ideoihin, ideoiden tynkiin tai sitten vaan johonkin todella päättömään hommaan. Yhtenä päivänä muun muassa siivosin hiekkaa. Siis nypin hiekasta roskia pois. Kahvilan vohveliraudat puhdistetaan hiekkapuhaltamalla, mutta koska oikea puhallushiekka maksaa, käytiin ensin lapioimassa todella hienoa rantahiekkaa vähän matkan päästä ämpäreihin ja noh, seassa oli jonkun verran muutakin roskaa ja me sitten Claran kanssa nypittiin niitä roskia hiekan seasta pois. Ruohonkorsia, pieniä kiviä.. Ihan normi päivä.  Yhtenä päivänä tehtiin uusia aidantolppia, laitettiin sementtiä vanhoihin autonrenkaisiin ja siihen joku putkilo pystyyn. Ihan taas ollaan siellä mun omimmalla alueella :D se on myös aina mielenkiintoista, kun Wouter pyytää mua antamaan jonkun työkalun englanniksi.. mulla ei ole suurimmalta osin mitään hajua edes työkalujen suom...

Kaikki on täällä kovin hyvin. Arki heppojen, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa sujuu. Clara tuli takaisin eilen ja saatiin myös toinen saksalaistyttö Charlotte eli Charlie vahvistukseksi meidän tiimiin. Tänään on Charlien ensimmäinen työpäivä ja kokemuksesta tiedän, että tässä on paaaljon uutta. Charlie on vasta 18 tai 19 vuotta ja vaikuttaa ainakin vielä vähän ujolta, mutta eiköhän se siitä, kun hommat tulee tutuksi.  On vaan niin siistiä huomata, miten sitä päivä päivältä kehittyy ja toisaalta taas vaan "löytää itsensä". Kun kaikki on niin uutta, niin oppiminen vie ihan hirveästi kapasiteettia ja energiaa. Siihen päälle se, että kokee, ettei pysty tuomaan sitä parasta Neaa esille, kun kapasiteetti menee enemmänkin siihen, että vaan selviytyy. Ehkä voi olla ulkopuolisille vaikeaa kuvitella, kun kuitenkin osaan heppajutut ja osaan puhua englantia, mutta se on täällä vaan ihan eri levelillä niin sanotusti. Ei oikeastaan voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka raskasta (mutta ...

Clara on ollut pari päivää reissussa ja oon aika paljon saanut puuhailla yksikseni heppojen kanssa. Vielä on ollut suht hiljaista asiakkaiden suhteen, eilen ja tänään oli molempina päivinä kaksi asiakasta. Jännä, miten tossa toukokuun lopussa jotenkin tuntu vähän jopa kiireiseltä ja nyt on taas rauhoittunut selvästi. Tosin Wouterin mukaan reilu viikon päästä alkaa kiire, joten nautitaan nyt tästä.  On ollut itse asiassa tosi kivaa olla vähän enemmän yksin. Clara on kiva, mutta kun tekee töitä ja asuu yhdessä, niin onhan se aika.. intensiivistä. Ja ollaan tosi erilaisia ihmisiä, vaikka tullaankin hyvin toimeen. Wouterin kanssa olen toki tehnyt myös kaikenlaista, mutta se on (onneksi) ollut kiireinen rakennus- sun muiden projektiensa kanssa. Meillä on Wouterin kanssa ihan eri tempo tehdä asioita, en ihan aina tajua, miksi pitää olla niin jäätävä tahti koko ajan. Mihin sillä loppujen lopuksi pääsee. Mutta, toki mun hidastempoisuus voi myös ärsyttää (ja varmasti ärsyttääkin) esim. W...

Piti mennä Ísafjörduriin tänään, mutta Islannissa onkin joku helluntain jälkeinen pyhäpäivä eikä siis bussi kulje tai kaupatkaan ole auki. Joten lähdin kävelylle lähivuorelle Sandafellille. Ja onneksi lähdin <3 Kuvat puhukoot puolestaan. Bless.

Viikonloppu on ollut mahtava, ihana ja upea. Ilmakin on vihdoin ollut aurinkoisempi ja tänään on itse asiassa ollut tosi lämmin. Eilen ei ollut asiakkaita, mutta kierreltiin muutama tunti tarkistamassa hevosten laitumien aitoja Lewisin kanssa. Koirat olivat mukana ja se oli oikein leppoisaa puuhaa. Askelmittariin oli kertynyt kilometrejä 4,5km. Jatkettiin tänään vielä isommalla porukalla muutamat aidat loppuun.  Eilen kokoonnuttiin koko porukka tähän meidän talon pihalle, osa meni paljuun ja juotiin muutamat oluet. Tehtiin myös kokko Thingeyrin tyyliin, vanhoihin kaupan ostoskärryihin :D ilta oli hauska ja tunsin itseni superonnelliseksi, kun saan olla täällä näiden ihmisten kanssa. Tänään aamulla piti olla enemmänkin asiakkaita, mutta mun porukka teki "no shown" eli loppuen lopuksi Clara teki yksin asiakkaiden kanssa lenkin, kun mun piti siis mennä toisen porukan vetäjänä. Koska sää oli niin hyvä, lähdettiin Claran kanssa vielä aitojen tarkistusten jälkeen kahdest...

.. mutta kesä ei niinkään. Viime päivät on olleet todella tuulisia ja noh, ihan suht talvitamineissa saa kulkea. Huomiseksi on luvattu vähän aurinkoisempaa.  Rutiinit alkavat tosiaan pikkuhiljaa löytyä, vaikka jokainen päivä onkin erilainen. Ne arjen uomat ovat hyödyllisiä, niin vapautuu kapasiteettia enemmän kaikesta nauttimiseen. Vedin tänään ensimmäisen kerran pidemmän lenkin ja pikkuhiljaa sellainen jännitys niistäkin alkaa hälvenemään. Pystyy enemmän keskittyä maisemiin ja vaan olemiseen. Toki riippuu aina asiakkaistakin, varsinkin jenkit ovat välillä todella puheliaita. Tai sitten niin kuin tänään, ainoa asiakkaani (jenkki tosin hänkin..) ei ollut ollenkaan puheliasta sorttia. Kaksi tuntia meni aika lailla hiljaisuudessa, kun en saanut kysymyksiin muuta kuin yksi- tai kaksisanaisia vastauksia. Tässä hommassa kyllä tapaa kaikenlaista porukkaa. Hevosistakin tunnistan ehkä noin puolet. Kestää hetken ennen kuin erottaa kaikki 27 toisistaan, rautiaat ja mustat on vaikeimpia. ...

Tänään mulla on ns. ihan oikea vapaapäivä. Sen kunniaksi siis hyvinkin hidas aamu. Tosin ei nämä aamut täällä turhan kiireisiä ole muutenkaan, heräillään Claran kanssa yleensä kasin maissa, mä yleensä ensin. Aamupalaa ja tallivaatteet päälle ja Wouter tulee hakemaan ysin jälkeen. Tänään mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä mihinkään ja voin vetää normivaatteetkin päälle. Vau, farkut, siisti villapaita ja hiukset ylös tutulle puolinutturalle. Mähän näytän jopa ihan ihmiseltä. Arki täällä alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Jännä fiilis, miten tuntuu, että olis ollu täällä jo kauemminkin, mutta itse asiassa tulin viikko sitten. Ja toisaalta, aika on mennyt kuin siivillä, JO viikko mennyt.  Claralla oli vapaapäivä eilen, joten oltiin Wouterin kanssa pääasiassa kahdestaan. Asiakkaita ei ollut, joten hevoset saivat vapaapäivän ja Wouter kengitti Fragablakkurin ja Núin. Nyt meillä on jo yhdeksän hevosta kengitettynä, tosin Tómaz on vielä tämän viikon lomalla, koska sai ilkeän hiertymän ...

Eilinen päivä oli aika hullu. Tai siis kiva ja hullu. Niin paljon uutta ja sitten myös yllätyksiä.  Uusi ja jännittävä juttu mulle, oli vetää ensimmäinen ratsastuslenkki. Meillä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, lyhyempi joka kestää reilu tunnin ja pidempi, joka kestää kaksi tuntia. Siitä pidemmät reissut ovat sitten erikseen sovittavia. Mua jännitti, muistanko reitin ja muutenkin vetäjän rooli on aika vastuullinen. Antaisin itelleni ekasta lenkistä ehkä arvosanaksi 8+, sekoilin vähän joella ja kivikossa en ollut ihan varma, että mistä se polku nyt menikään.. Ei se tosin ole hirveän vaarallista, kunhan ei oikaise/pidennä liikaa. Kivikossa ja joella on luonnollisesti vaikeaa seurata polkua, koska sitä ei ole tai joki on huuhtonut sitä pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lenkki kesti tasan tunti ja 15min eli juuri niin kuin esitteissäkin lukee :D Tehtiin tosiaan pari lyhyttä lenkkiä eilen, meillä on jokaisella kerralla ollut oikeastaan vain kaksi asiakasta. Syötiin Claran k...

Tälle päivälle meillä ei ollut asiakkaita, joten päivää voi varmaan sanoa vapaapäiväksi. Kahvilassa olikin sitten kevään kiireisin päivä, keitto oli loppunut puolessa välissä päivää.  Menin Wouterin kanssa tallille, se kengitti Minningin. Opettavaista katsoa sitäkin touhua. Juteltiin niitä näitä. Wouter sanoi, että on oikein iloinen musta ja Clarasta ja että tullaan hyvin toimeen, mikä onkin totta. Claralla on myös enemmän kokemusta vaelluksien vetämisestä, mutta mä olen toisaalta jonkun verran vanhempi, niin ollaan aika hyvä kombo. Clara on kiva, mutta välillä siitä kuoriutuu vähän sellainen.. viisastelija. Saa nähdä, meneekö mulla jossain vaiheessa hermo siihen :D  Sitten olikin tiedossa... siivoamista! Pedattiin sänkyjä, kannettiin tavaroita. Kaikenlaista yleishyödyllistä. Tai mitä nyt Wouter milloinkin keksi. Kannetaan tavaroita paikasta A paikkaan B eikun C. Saiskin joskus nauhalle sitä sen päättömyyttä. Mut toisaalta, Wouter on äääärimmäisen taitava käsistään. Talli...