Kuulumisia

Heinäkuun alku on ollut hiljainen meille heppatytöille, valitettavasti. Kaikki ovat vähän ihmeissään, koska luultiin, että nyt se kiire alkaa.. mutta ei se oikeastaan ole alkanut.

Kahvilassa sen sijaan riittää vilinää, välillä toki hiljaisempaa sielläkin, mutta työkuormat eivät oikein jakaudu tasaisesti tällä hetkellä. Charly on enimmäkseen ollut töissä kahvilassa ja Clarakin auttelee siellä toisinaan. Sekään ei kuitenkaan ole varsinainen ratkaisu, että kaikki vaan tekevät kahvilassa töitä. Ensinnäkin ihan tilojen puolesta, neljä ihmistä tiskin tapana on pienessä tilassa enemmän kuin tarpeeksi. Toki me kaikki autetaan esim. kahvilan sulkemisaikana, roudataan tiskejä alakertaan, tuodaan puhtaita yläkertaan jne. Mielenkiintoista seurata myöhemmin, millainen on islantilaisten analyysi tästä kesästä. Odotukset oli suuret perustuen viime kesään, mutta yhtäkkiä tilanne onkin aika päinvastainen.

Ihmetyksen ja epävarmuuden lisäksi on paratiisissa välillä muitakin varjoja. Vaikka toki ihmiset ovat myös työn parhaita puolia, tuo ne kyllä mukanaan myös sen huonon puolen. Ei voi sanoa muuta, kuin että ihmiset on välillä kyllä ihan totaalisen urpoja. Vähän riippuu eikä saa liikaa yleistää, mutta jenkit ja aasialaiset ovat usein aivan kuutamolla. Ihan vaatetuksesta lähtien, käytökseen ja kaiken maailman kummallisiin kysymyksiin. Aasialaiset ovat kyllä yleensä pahimpia suuren kulttuurieron takia.. kun 25 kertaa sanoo samasta asiasta tunnin aikana ja se ei vaan uppoa millään kiinalaisnaisen (kiljuvaan) kaaliin, niin siinä kohtaa aattelin kyllä paljon kamalia asioita ja toivoin vain, että minuutit kuluvat ja hevosten jalat vievät meidät tasaisen varmasti kohti kotia. 

Säästä on ehkä varsinkin Islannissa turha valittaa, mutta kyllä se vähän ihmetyttää, kun heinäkuussa pitää vetää reippaasti toppatakki päälle ja pipo päähän, että tarkenee aamulla lähteä hakemaan hevosia laitumelta. Paikallistenkin mukaan sää on ollut epätavallisen huono. 

Ja saatiin me tuuliviiri-Wouterin kanssa pieni kärhämäkin aikaiseksi, joka onneksi kuitenkin päättyi todella hyvään keskusteluun. Sinänsä alkuperäinen syy oli suhteellisen pieni, mutta keskustelussa tuli molemmilta hyviä pointteja ja ne varmasti auttavat molempia jatkossa kommunikoimaan hieman paremmin. 

Onneksi kuitenkin varjojen lisäksi enemmän on ollut vain onnellisia hetkiä, yksin ja yhdessä. 

Oltiin muun muassa koko "Simba Family" telttailemassa ja grillaamassa yhtenä iltana. Katselin ihmisiä ja ajattelin olevani todella onnekas, kun saan olla täällä.

Bless.