Mikä sotku..

Edellispäivä ei mennyt iihan putkeen. Päivä alkoi ihan sellasella pikkujutulla, että päästin 27 hevosta irti. Kyllä, unohdin sulkea yhden portin ja koko lauma oli vapaana kymmenisen minuuttia. En vieläkään voi uskoa, miten huolimaton ja tyhmä voin olla.. Hevoset olivat vähän kauempana laitumella yön ja erinäisillä porttiviritelmillä muodostuu kuja, jota pitkin lauma sitten juoksee aamulla "kotipesään". No, mä unohdin sulkea yhden oikealle menevän portin, kun hevosten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Heillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, joista sitten valitsivat tietysti väärän... Oon varma, että mun sydän pysähtyi aamulla ainakin kaksi kertaa. Onni onnettomuudessa, juuri kun juoksin hevosten perään ja soittaessa samalla Wouterille, niin hevoset kääntyivät yhtä aitausta kohti ja juoksivat onneksi sisään. Mä pingoin perään sulkemaan porttia. Huhhh. Olin, ja olen edelleen, niin pahoillani siitä sotkusta, jonka aiheutin. Wouter oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi, että on tehnyt saman itsekin. "You have to do it once that you'll never do it again". Jep. 

Hepat oli luonnollisesti vähän täpinöissä tästä aamuisesta vapauden huumasta ja lisäksi oli tuulinen päivä, niin aamun ensimmäinen lenkki asiakkaiden kanssa meni vähän rauhattomasti. Mitään ei onneksi tapahtunut, mutta esimerkiksi mun hevonen Taktur säpsähteli jotain koko ajan. Päivä jatkui sitten vähän aamun jälkimainingeissa, haettiin Claran kanssa hevosia sieltä väärältä laitumelta kotiin ja molemmilla oli jo kaksi hevosta käsissä, kun Fleygiferd oli meidän perässä portilla kyttäämässä, jos pääsisi livahtamaan mukaan. Fleygiferdia on lähes mahdoton saada kiinni ja Wouter oli juuri puhelimessa sanonut Claralle, että älkää yrittäkö edes Unaa ja Fleygiferdia. Sanoin Claralle, että väärälle laitumelle pitäisi jättää ainakin neljä hevosta, ettei ne tule aidoista läpi muiden perään. Huomasin myös, että Fleygiferd ja Sperill olivat bestiksiä ja sanoin, että jätetään ne molemmat tänne ja hoidetaan Wouterin kanssa sitten homma loppuun yhdessä. Clara kuitenkin alkoi väittämään, että otetaan vaan Fleygiferd vapaana mukaan, kyllä se seuraa. Mun naama vääntyi ja sanoin, että ei oo hyvä idea. Clara on kuitenkin todella dominoiva persoona aina ajoittain ja kun se saa jotain päähänsä, niin se vaan jyrää muiden mielipiteet. Sanoin uudestaan, etten pidä tästä, mutta Clara päästi Fleygiferdin vapaaksi. No, päin helvettiä sekin sitten meni, eipä seurannut Fleygiferd ja taas oli yksi hevonen vapaana. Kirosin itsekseni, mutta saatiin Fleygiferd sitten suht näppärästi ajettua kujaan ja oikeaan tarhaan eli loppu hyvin siinäkin. Sperill oli tietenkin tullut aidoista läpi, kun bestis häipyi, niin sitten olikin vuorossa sen metsästystä.. JESTAS sanon vaan.

On kyllä todella vaikeeta antaa itselleen anteeksi tätä megavirhettä. Jotkut asiat ilmeisesti vaan pitää oppia vaikeimman kautta, mut olisin mielummin ottanut jonkun toisen oppitunnin kuin tämän. Mutta joo, voitte olla varmoja, että sama ei toistu KOSKAAN mun kohdalla enää (tänään triplavarmistin kaikki portit ennen kuin päästin hevoset laitumelle.. :D ).

Mutta joo, eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu, se on sitä elämää niiden kanssa. Nyt on kyllä jotenkin kasautunut kaikenlaista hässäkkää. Yksi päivä Nói vain päätti kääntyä asiakkaan kanssa ympäri ja lähti kävelemään aivan toiseen suuntaan, minne me muut oltiin menossa. Mä kiirehdin Demonan kanssa perään ja käänsin Nóin ympäri, mutta samassa rytäkässä ohjat valahtivat Nóin pään yli ja ennen kuin mä pääsin alas Demonan selästä, niin Nói oli taas kääntynyt ympäri ja jolkotteli toiseen suuntaan ratsastaja selässään, jolla ei ollut ohjia. No onneksi Nói kuitenkin pysähtyi ja päästiin kotiin turvallisesti. Toisena päivänä Minningin kenkään juuttui niin iso kivi, että matka tyssäsi siihen. Yritin vääntää pisaran muotoista kiveä irti, mutta ei se vaan irronnut. Soitin Wouterille ja kysyin vinkkejä, mutta loppujen lopuksi oli vaan pakko kääntyä kotia kohti. Kivi onneksi kuitenkin irtosi matkalla ja päästiin vielä asiakkaan kanssa rannalle laukkailemaan. 

Täällä ei juurikaan vietetä juhannusta, varmaankin siksi, että Islannin kansallispäivä on vain viikkoa aikaisemmin ja silloin on yleensä enemmän juhlintoja ympäri maata. Mun juhannusaatto meni puunatessa ja jynssätessä satuloita, siinä olikin vähän tekemistä. Issikoiden kanssa harvoin käytetään satulahuopia, joten satulat ovat aika likaisia yleensä.. eikä Wouter taida turhan paljon kamojaan putsailla, vetää vaan talven aikana kerroksen nahkarasvaa kaikkeen nahalta näyttävään. Tää on asia, josta voisin joskus esim. heittää sitä miestä kengällä päähän tai jotain, kalliita varusteita EI hoideta näin! Mutta mutta, edistystä on jo tapahtunut. Puhuin satuloiden putsaamisesta jo pari viikkoa sitten Wouterille, mutta sillon se oli vielä "aivan turhaa hommaa, ne likastuu kuitenkin, horses don't care". Annoin olla ja välillä mainitsin asiasta vähän vaan ohi mennen.. kunnes nyt pari päivää sitten Wouter ITSE ehdotti, että me voitaisiin Claran kanssa pestä ne satulat. Joitain asioita sen pitää vaan vähän sulatella.... 

Onneksi hevosten hyvinvoinnin Wouter ottaa vakavasti ja kuuntelee aina tarkkaan, kun oon huomannut jotain erikoista jossain hevosessa. Ei se islantilaisittain turhia hössötä, mutta jo se, että ottaa ongelmat tosissaan, on paljon. Tai paljon ehkä mulle, joka on koko hevoselämänsä kasvanut tallilla, jossa ei valitettavasti ihan hirveästi välitetty heppojen hyvinvoinnista.. Jo ensimmäisinä päivinä huomasin Morallin, joka ei näytä ollenkaan terveeltä ja ajattelin, että jos tolla ei ole Cushingin tautia, niin ei sitten kellään. Googletin vähän ja lueskelin Wouterille sen kengittäessä Cushingin taudin oireita. Wouter ei ollut koskaan kuullutkaan tästä taudista, mutta sanoi, että on mun lukeman perusteella aivan varma, että Morallilla on Cushing. Segull taas ontui molempia takajalkojaan ja huomasin, että sillä on riviä. Onneksi näppäränä tyttönä mulla oli Betadinea mukana :D parit pesut ja Betadinet ja tadaa, rivi hoidettu. Ontuminen ei tosin lakannut, Segullin takajaloissa on jotain pahasti vikana, mutta mitään ei näy päälle päin. Ei ole lämpöä eikä nestettä.. Seudun ainoa eläinlääkäri on vaan niin hemmetin kiireinen tai "kiireinen", ettei ole vieläkään ehtinyt tulla katsomaan näitä potilaita... Sitten oli Kaldi, mun piti koittaa sitä yksinäni, mutta kun laitoin suitset, niin sen hengitys löyhkäsi ja heinän syömisestä ei tullut yhtikäs mitään. Kaldi on myös vähän laiha. Vein Kaldin takaisin ulos ja soitin Wouterille, että olis varmaan hammastarkastuksen paikka. Parin päivän päästä, eli eilen juhannusaattona, kahdeksan hevosta sai hampailleen raspauksen ja tänään juhannuspäivänä otettiin yhdeksän. Huomiselle olisi vielä kymmenen asiakasta raspaajalle. Kaldilla oli aivan valtavat piikit suussa, se oli ihan eri hevonen heti raspauksen jälkeen :) 

Heppojen täyteistä elämää täällä siis.

Bless.