Tälle päivälle meillä ei ollut asiakkaita, joten päivää voi varmaan sanoa vapaapäiväksi. Kahvilassa olikin sitten kevään kiireisin päivä, keitto oli loppunut puolessa välissä päivää.
Menin Wouterin kanssa tallille, se kengitti Minningin. Opettavaista katsoa sitäkin touhua. Juteltiin niitä näitä. Wouter sanoi, että on oikein iloinen musta ja Clarasta ja että tullaan hyvin toimeen, mikä onkin totta. Claralla on myös enemmän kokemusta vaelluksien vetämisestä, mutta mä olen toisaalta jonkun verran vanhempi, niin ollaan aika hyvä kombo. Clara on kiva, mutta välillä siitä kuoriutuu vähän sellainen.. viisastelija. Saa nähdä, meneekö mulla jossain vaiheessa hermo siihen :D
Sitten olikin tiedossa... siivoamista! Pedattiin sänkyjä, kannettiin tavaroita. Kaikenlaista yleishyödyllistä. Tai mitä nyt Wouter milloinkin keksi. Kannetaan tavaroita paikasta A paikkaan B eikun C. Saiskin joskus nauhalle sitä sen päättömyyttä. Mut toisaalta, Wouter on äääärimmäisen taitava käsistään. Tallillakin jokainen vasaran napautus on harkittu ja menee just niin kuin pitääkin. Ei ole harhalyöntejä. Tosta noin vaan kaivettiin tallilla traktorilla kuoppa, sinne tolppa, maat takaisin ja sähkölankaa aidaksi.. kahvoja, muutamat naulat jne. Kun Wouter tekee jotain tollasta, niin kaikki menee just eikä melkein. Toisaalta mietin tänään, et toivottavasti toi sen päättömyys ei ole mitenkään tarttuvaa, se on meinaan projektipäällikön painajainen kaikin puolin :D huomaan jo, että sen puhetyyli tarttuu..
Nyt kun puhuu koko ajan englantia, niin huomaa jo, että ajatuksiakin tulee englanniksi. Toisaalta mun englanti on sujuvaa, mutta välillä hankalammat lauserakenteet ja sanat varsinkin on ihan hukassa. Harmittaa välillä, kun osa mun "särmästä" ja huumorista putoaa siihen kielikuoppaan. Ei osaa vielä tarpeeksi hyvin ilmaista itseään englanniksi. Ja sitten kun on Gabby ja Teresa, jotka puhuvat täydellisestä englantia, niin.. äh. Toisaalta nyt on vasta öö.. kolmas päivä? Multa katoaa nyt jo päivät ihan totaalisesti, ne vaan valuu sormien välistä. Kohta ei ole mitään hajua, onko maanantai vai perjantai. Ja se kielitaito, kyllä se sieltä paranee koko ajan, kun aikaa kuluu ja puhuu päivittäin.
On myös ihan mahtavaa, kun saa nukkua niin paljon. Ja uni on sikeää. Viime yönäkin nukuin 11h! Ihanaa, kun stressi pikkuhiljaa pyyhkiytyy pois ja kroppa palautuu.
Bless.
p.s. Mentiin kahdestaan Claran kanssa puolen tunnin lenkki, mä otin Minningin ja Clara Tómazin. Minning oli iiihana. Mentiin aika kovaa. Kaksi onnellista heppatyttöä saapui lenkin jälkeen talliin katsomaan tolpan pystytystä.
Kommentit
Lähetä kommentti