Huhhuhh

Eilinen päivä oli aika hullu. Tai siis kiva ja hullu. Niin paljon uutta ja sitten myös yllätyksiä. 

Uusi ja jännittävä juttu mulle, oli vetää ensimmäinen ratsastuslenkki. Meillä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, lyhyempi joka kestää reilu tunnin ja pidempi, joka kestää kaksi tuntia. Siitä pidemmät reissut ovat sitten erikseen sovittavia. Mua jännitti, muistanko reitin ja muutenkin vetäjän rooli on aika vastuullinen. Antaisin itelleni ekasta lenkistä ehkä arvosanaksi 8+, sekoilin vähän joella ja kivikossa en ollut ihan varma, että mistä se polku nyt menikään.. Ei se tosin ole hirveän vaarallista, kunhan ei oikaise/pidennä liikaa. Kivikossa ja joella on luonnollisesti vaikeaa seurata polkua, koska sitä ei ole tai joki on huuhtonut sitä pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lenkki kesti tasan tunti ja 15min eli juuri niin kuin esitteissäkin lukee :D

Tehtiin tosiaan pari lyhyttä lenkkiä eilen, meillä on jokaisella kerralla ollut oikeastaan vain kaksi asiakasta. Syötiin Claran kanssa päivällistä talolla ja Wouter tulee yllättäen autolla pihaan.. mulle on jo näiden muutaman päivän aikana kehittynyt sellainen odottavan jännittynyt varautuneisuus, kun Wouter ilmaantuu jostain. Sillä on aina jotain tekemistä (enemmän tai vähemmän tärkeää..) mielessä. Noh, tällä kertaa asia oli se, että meille oli illaksi ilmaantunut 12 hengen (!!!) ratsastajaryhmä. Liikkeelle lähdettäisiin vasta ysin maissa illalla. Ton isompaa ryhmää Wouter ei voisi edes ottaa, 12 asiakasta on ihan ehdoton maksimi. Ja oikeastaan sekin on aivan liikaa, itse sanoisin, että 8 asiakasta + oppaat olisi maksimi. "Did you say yes?", kysyin. "Of course I said yes! I hope you say too?", Wouter naurahtaa. Huh, tässähän pääsee jo heti ekalla viikolla ihan tositoimiin. 

Matkalla tallille Wouter sanoi meille, että jos tästä selvitään, niin selvitään mistä vaan. Great. 

Hevosten hakeminen ja kuntoonlaitto meni suht hyvin, vaikka Wouterin kanssa senkin saa aikamoiseksi sähläykseksi. Onneksi asiakkaat oli kaikki urheilullisia ja mukavia, niin kaikki 12 olivat selässä suht nopeasti. Mä otin Siggin, sitä on ratsastettu vähän vähemmän ja tänä vuonna ei vielä kertaakaan. Siggi oli selkeästi ärsyyntynyt meidän valtavaan porukkaan ja sitä tylsistytti. Mulla oli oikeastaan koko lenkin ajan sellainen olo, että alla on pieni tikittävä pommi. Ei mikään paha, kyllä mä selässä pysyn pikkusivuhypyissä ja pukeissa, mutta enemmän mua hermostutti, jos muutkin hevoset ottavat Siggistä jotain kimmoketta. Kaikki meni lopulta ihan hyvin, vaikka ajoittain meidän viidentoista hevosen letka oli kaikkea muuta kuin jono ja välillä aattelin vaan, että ei helvetti. Juttelin myös Wouterille jälkeenpäin Siggistä ja se onneksi sanoi, että muut hevoset yleensä tekevät vain omaa työtään eivätkä juuri välitä, jos yksi alkaa sekoilemaan. Hyvä niin.

Päästiin joskus yhdentoista aikaan illalla takaisin kämpille, Wouter vei asiakkaat vielä kahvilaan kaljalle. Olivat kuulemma viihtyneet aamu kolmeen (joukossa oli islantilaisia, niin ei hirveesti yllätä...). Mä olin henkisesti jotenkin aivan loppu ja kömmittiin Claran kanssa molemmat vaan nukkumaan hektisen päivän päätteeksi.

Kaikkea sitä. Tänään oli onneksi vähän iisimpi päivä ja aivan ihana pariskunta asiakkaana. Mentiin pitkä lenkki ja laukattiin rannalla. Mulla oli Mön ja se oli niin superkivaa! Ah. Ihan parasta antaa vaan mennä. Antaa kaiken vaan mennä.

Bless.