Kaikki on täällä kovin hyvin. Arki heppojen, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa sujuu. Clara tuli takaisin eilen ja saatiin myös toinen saksalaistyttö Charlotte eli Charlie vahvistukseksi meidän tiimiin. Tänään on Charlien ensimmäinen työpäivä ja kokemuksesta tiedän, että tässä on paaaljon uutta. Charlie on vasta 18 tai 19 vuotta ja vaikuttaa ainakin vielä vähän ujolta, mutta eiköhän se siitä, kun hommat tulee tutuksi.
On vaan niin siistiä huomata, miten sitä päivä päivältä kehittyy ja toisaalta taas vaan "löytää itsensä". Kun kaikki on niin uutta, niin oppiminen vie ihan hirveästi kapasiteettia ja energiaa. Siihen päälle se, että kokee, ettei pysty tuomaan sitä parasta Neaa esille, kun kapasiteetti menee enemmänkin siihen, että vaan selviytyy. Ehkä voi olla ulkopuolisille vaikeaa kuvitella, kun kuitenkin osaan heppajutut ja osaan puhua englantia, mutta se on täällä vaan ihan eri levelillä niin sanotusti. Ei oikeastaan voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka raskasta (mutta samalla hienoa ja kaiken sen arvoista) se itse asiassa alkuun on. Mutta sitten, kuinka siistiä onkaan se, kun sadasta muistettavasta asiasta tuleekin tapoja ja natiivienglannin puhujienkin lauseista alkaa ymmärtää n. 90% ja saa kiinni vitseistä ja sarkasmista ja niin edelleen.. Se on ihan mahtavaa. Ja kun itse huomaa, että kaiken tämän alta pääsee taas ne omat vahvuudet esiin, niin jess. Ei oo parempaa. Eilen mulla oli kaksi asiakasta, Belgiasta niin kuin Wouterkin, istuttiin kahvilla ratsastuksen jälkeen ja asiakkaat kehuivat mua Wouterille. Wouter nyökkäsi mun suuntaan "Já, já, I know," ja hymyili.
Eilen oli myös aikamoinen urakka raparperien parissa. Meillä oli oikea raparperitehdas itse asiassa. Osa porukasta kävi poimimassa auton takakontillisia raparpereja tuolta rinteiltä jne, missä niitä kasvaa villinä. Sitten pilkkominen, pussittaminen ja vakuumikoneella pusseista ilmat pois ja pakkaseen hilloa varten. Todellinen tulos oli lähempänä 250kg raparperia. Homma oli kyllä tosi kivaa, ilma oli aurinkoinen ja sai olla ulkona. Mikäs siinä siis..
Tänään oli leppoisa ja aurinkoinen vapaapäivä. Huomenna sitten onkin kiireinen päivä tiedossa, aamulla kaksi isoa ryhmää ja iltapäivällä yksi pieni ryhmä.
Ja niin, muutin tosiaan nyt tallille. Täällä on ihanaa! Ihanan rauhallista ja toisaalta auto käytössä, niin muiden joukkoon hurauttaa viidessä minuutissa. Mulla on myös Wouterin koirat täällä, Salka ja Max. Testattiin viime yö ja se meni hyvin, Max oli vähän ihmeissään, mutta Salka oli heti kuin kotonaan. Eli todennäköisesti dogit elelee mun kanssa täällä koko kesän.
Bless.
Sä oot niin hyvä ❤️ Ja joo, pelkästään se, että ei voi toimia omalla äidinkielellään syö energiaa, mutta homma sujuu kyllä koko ajan paremmin ja se on palkitsevaa 😀 Mäkin muistan au pair -ajoilta, miten surin sitä, että kielen vuoksi en voi olla ihan sitä, mitä olen parhaimmillani, mutta loppujen lopuksi uskon, että kukaan muu ei ajatellut niin 😀 Terkkuja Rautilasta!
VastaaPoista