Kyllä se niin on, että on lähdettävä kotiin. Uskomatonta, miten nopeasti kesä meni. Tosta noin vaan..
Lähden haikeilla, mutta myös hyvillä mielin. Tuntuu, että akut on nyt ladattu ja oon jo valmis palaamaan kotiinkin. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä elämää täällä, mutta toisaalta kaipaan jo elämää Helsingissäkin.
Olen myös oppinut niin hirvittävän paljon täällä. Ja joka päivä olen parempi. Tuntuu myös hyvältä, että olen vähän niin kuin vakiinnuttanut asemani tiimissä, olen heppatyttöjen "mama" ja tukipilari. Mielenkiintoista, miten viime vuonnakin täällä olleet tytöt aina pyytävät multa vahvistuksen päätöksiin ja raportoivat mulle, mitä aikovat tehdä ja mitä hevosia aikovat ottaa jne... Noemi on ollut täällä vasta viikon ja oli täällä koko viime kesän, mutta sanoi jo mulle, ettei pysty kuvittelemaan heppahommia ilman mua, "you are the mother of the horses! Aaand the dogs too" :D Toki olen vanhin, se selittää jonkun verran. Clara ei ihan hirveästi tunteistaan puhu, mutta sanoi sivulauseessa, että jos mä tulen ensi kesänä takaisin, niin hänkin tulee ainakin käymään. Claralla oli tänään selkeästi huono päivä, mutta mulla on vähän sellainen olo, että sitä taitaa vähän ahdistaa mun lähtö. Tai ei pelkästään mun lähtö, vaan se, että Clara joutuu handlaamaan tätä enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta vähän yksin mun jälkeen. Ei ole enää selän takana sitä toista ihmistä, jolta vielä varmistaa asiat.
Mutta. Nyt se on tyttöjen pärjättävä ilman mua. Ja hyvinhän se sujuu, ehdottomasti.
Nyt on vielä viimeisen iltaratsastuksen aika tyttöjen kanssa ja sen jälkeen illanviettoa koko porukalla. Viimeiseksi illaksi saan myös Gabbyn takaisin! Gabby tekee kuukauden töitä Ísafjördurissa ja tulee moikkaamaan meitä.
Joten... tässäpä tämä. Kesäni Thingeyrissä. En kuitenkaan sano hyvästi, sanon vain näkemiin :)
Takk fyrir Thingeyri and Simbahöllin. Nea is out.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti