Tänään mulla on ns. ihan oikea vapaapäivä. Sen kunniaksi siis hyvinkin hidas aamu. Tosin ei nämä aamut täällä turhan kiireisiä ole muutenkaan, heräillään Claran kanssa yleensä kasin maissa, mä yleensä ensin. Aamupalaa ja tallivaatteet päälle ja Wouter tulee hakemaan ysin jälkeen. Tänään mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä mihinkään ja voin vetää normivaatteetkin päälle. Vau, farkut, siisti villapaita ja hiukset ylös tutulle puolinutturalle. Mähän näytän jopa ihan ihmiseltä.
Arki täällä alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Jännä fiilis, miten tuntuu, että olis ollu täällä jo kauemminkin, mutta itse asiassa tulin viikko sitten. Ja toisaalta, aika on mennyt kuin siivillä, JO viikko mennyt.
Claralla oli vapaapäivä eilen, joten oltiin Wouterin kanssa pääasiassa kahdestaan. Asiakkaita ei ollut, joten hevoset saivat vapaapäivän ja Wouter kengitti Fragablakkurin ja Núin. Nyt meillä on jo yhdeksän hevosta kengitettynä, tosin Tómaz on vielä tämän viikon lomalla, koska sai ilkeän hiertymän satulasta viime viikonloppuna. Siinä oli taas tärkeä oppitunti itselle, ihmettelin suuresti Tómazin käyttäytymistä, se pysähteli jatkuvasti asiakkaan kanssa ja välillä heitteli päätään ja potki mahan alle. En tunne näitä hevosia tietenkään vielä viikon jälkeen kovin hyvin, joten oli vaikea sanoa, oliko se vaan ns. "tuhmuutta" vai jotain muutakin. No, tällä kertaa se oli selvästi muutakin, satula hankasi Tómazia :( Tuntui tosi pahalta, kun en tajunnut tarkistaa lenkin aikana, onko satula hyvin.. Sovittiin Claran kanssa, että tästä lähin tarkistetaan satulat ainakin pidemmällä lenkillä, koska meillä on siinä parikin taukoa. Ja varsinkin, jos joku hevonen käyttäytyy oudosti.
Eilen tosiaan päivä meni puuhastellessa, siivottiin lisää noita kontteja Wouterin kanssa. Ja jos ensimmäinen siivousyritys oli lähinnä tuskan ja naurettavuuden välillä Wouterin takia, niin muutaman päivän kypsyttely oli selvästi tehnyt ihmeitä. Nyt sai todella suuri osa tavaroista kyytiä! Jes. Tunsin jopa hassua ylpeyttä Wouterista, että se ihan oikeasti heitti nyt tavaraa pois eikä jäänyt siihen "maybe someday...." junnaamaan. Vaikka ne eivät olleet mun tavaroita, niin kontin siivouksessa oli jotain samaa vapauttavaa tunnetta kuin aina muuttosiivousten yhteydessä. Kun saa kaivaa laatikoita ja heittää surutta tavaraa pois. Jollain tapaa se puhdistaa.
Keli on täällä tuulinen ja viileä. Nyt ei taida sataa, mutta pari viime päivää on satanut. Pikkusen kirpaisee jossain, kun Instagram on ollut täynnä aurinkoisia kesäkuvia Suomesta. Mä lähinnä odotan tuulen laantumista, niin pääsisi esimerkiksi kiipeämään tohon lähivuorelle Sandafellille. Tässä kelissä sinne ei ole järkeä lähteä.
Mutta mä jatkan leppoista vapaapäivääni, ohjelmassa lähinnä Netflixiä, pohdiskelua ja vuorten tuijottelua.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti