Minun Islantini

Edellispäivä ei mennyt iihan putkeen. Päivä alkoi ihan sellasella pikkujutulla, että päästin 27 hevosta irti. Kyllä, unohdin sulkea yhden portin ja koko lauma oli vapaana kymmenisen minuuttia. En vieläkään voi uskoa, miten huolimaton ja tyhmä voin olla.. Hevoset olivat vähän kauempana laitumella yön ja erinäisillä porttiviritelmillä muodostuu kuja, jota pitkin lauma sitten juoksee aamulla "kotipesään". No, mä unohdin sulkea yhden oikealle menevän portin, kun hevosten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Heillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, joista sitten valitsivat tietysti väärän... Oon varma, että mun sydän pysähtyi aamulla ainakin kaksi kertaa. Onni onnettomuudessa, juuri kun juoksin hevosten perään ja soittaessa samalla Wouterille, niin hevoset kääntyivät yhtä aitausta kohti ja juoksivat onneksi sisään. Mä pingoin perään sulkemaan porttia. Huhhh. Olin, ja olen edelleen, niin pahoillani siitä sotkusta, jonka aiheutin. Wouter oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi, että on tehnyt saman...

Mitä näitä nyt on. Niitä on joka päivä. Päivittäisestä juupas-eipäs-en tiedä-säätämisestä ja enemmänkin itselleen (tai itsekseen) puhumisesta kaikenlaisiin ideoihin, ideoiden tynkiin tai sitten vaan johonkin todella päättömään hommaan. Yhtenä päivänä muun muassa siivosin hiekkaa. Siis nypin hiekasta roskia pois. Kahvilan vohveliraudat puhdistetaan hiekkapuhaltamalla, mutta koska oikea puhallushiekka maksaa, käytiin ensin lapioimassa todella hienoa rantahiekkaa vähän matkan päästä ämpäreihin ja noh, seassa oli jonkun verran muutakin roskaa ja me sitten Claran kanssa nypittiin niitä roskia hiekan seasta pois. Ruohonkorsia, pieniä kiviä.. Ihan normi päivä.  Yhtenä päivänä tehtiin uusia aidantolppia, laitettiin sementtiä vanhoihin autonrenkaisiin ja siihen joku putkilo pystyyn. Ihan taas ollaan siellä mun omimmalla alueella :D se on myös aina mielenkiintoista, kun Wouter pyytää mua antamaan jonkun työkalun englanniksi.. mulla ei ole suurimmalta osin mitään hajua edes työkalujen suom...

Kaikki on täällä kovin hyvin. Arki heppojen, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa sujuu. Clara tuli takaisin eilen ja saatiin myös toinen saksalaistyttö Charlotte eli Charlie vahvistukseksi meidän tiimiin. Tänään on Charlien ensimmäinen työpäivä ja kokemuksesta tiedän, että tässä on paaaljon uutta. Charlie on vasta 18 tai 19 vuotta ja vaikuttaa ainakin vielä vähän ujolta, mutta eiköhän se siitä, kun hommat tulee tutuksi.  On vaan niin siistiä huomata, miten sitä päivä päivältä kehittyy ja toisaalta taas vaan "löytää itsensä". Kun kaikki on niin uutta, niin oppiminen vie ihan hirveästi kapasiteettia ja energiaa. Siihen päälle se, että kokee, ettei pysty tuomaan sitä parasta Neaa esille, kun kapasiteetti menee enemmänkin siihen, että vaan selviytyy. Ehkä voi olla ulkopuolisille vaikeaa kuvitella, kun kuitenkin osaan heppajutut ja osaan puhua englantia, mutta se on täällä vaan ihan eri levelillä niin sanotusti. Ei oikeastaan voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka raskasta (mutta ...

Clara on ollut pari päivää reissussa ja oon aika paljon saanut puuhailla yksikseni heppojen kanssa. Vielä on ollut suht hiljaista asiakkaiden suhteen, eilen ja tänään oli molempina päivinä kaksi asiakasta. Jännä, miten tossa toukokuun lopussa jotenkin tuntu vähän jopa kiireiseltä ja nyt on taas rauhoittunut selvästi. Tosin Wouterin mukaan reilu viikon päästä alkaa kiire, joten nautitaan nyt tästä.  On ollut itse asiassa tosi kivaa olla vähän enemmän yksin. Clara on kiva, mutta kun tekee töitä ja asuu yhdessä, niin onhan se aika.. intensiivistä. Ja ollaan tosi erilaisia ihmisiä, vaikka tullaankin hyvin toimeen. Wouterin kanssa olen toki tehnyt myös kaikenlaista, mutta se on (onneksi) ollut kiireinen rakennus- sun muiden projektiensa kanssa. Meillä on Wouterin kanssa ihan eri tempo tehdä asioita, en ihan aina tajua, miksi pitää olla niin jäätävä tahti koko ajan. Mihin sillä loppujen lopuksi pääsee. Mutta, toki mun hidastempoisuus voi myös ärsyttää (ja varmasti ärsyttääkin) esim. W...

Piti mennä Ísafjörduriin tänään, mutta Islannissa onkin joku helluntain jälkeinen pyhäpäivä eikä siis bussi kulje tai kaupatkaan ole auki. Joten lähdin kävelylle lähivuorelle Sandafellille. Ja onneksi lähdin <3 Kuvat puhukoot puolestaan. Bless.

Viikonloppu on ollut mahtava, ihana ja upea. Ilmakin on vihdoin ollut aurinkoisempi ja tänään on itse asiassa ollut tosi lämmin. Eilen ei ollut asiakkaita, mutta kierreltiin muutama tunti tarkistamassa hevosten laitumien aitoja Lewisin kanssa. Koirat olivat mukana ja se oli oikein leppoisaa puuhaa. Askelmittariin oli kertynyt kilometrejä 4,5km. Jatkettiin tänään vielä isommalla porukalla muutamat aidat loppuun.  Eilen kokoonnuttiin koko porukka tähän meidän talon pihalle, osa meni paljuun ja juotiin muutamat oluet. Tehtiin myös kokko Thingeyrin tyyliin, vanhoihin kaupan ostoskärryihin :D ilta oli hauska ja tunsin itseni superonnelliseksi, kun saan olla täällä näiden ihmisten kanssa. Tänään aamulla piti olla enemmänkin asiakkaita, mutta mun porukka teki "no shown" eli loppuen lopuksi Clara teki yksin asiakkaiden kanssa lenkin, kun mun piti siis mennä toisen porukan vetäjänä. Koska sää oli niin hyvä, lähdettiin Claran kanssa vielä aitojen tarkistusten jälkeen kahdest...

.. mutta kesä ei niinkään. Viime päivät on olleet todella tuulisia ja noh, ihan suht talvitamineissa saa kulkea. Huomiseksi on luvattu vähän aurinkoisempaa.  Rutiinit alkavat tosiaan pikkuhiljaa löytyä, vaikka jokainen päivä onkin erilainen. Ne arjen uomat ovat hyödyllisiä, niin vapautuu kapasiteettia enemmän kaikesta nauttimiseen. Vedin tänään ensimmäisen kerran pidemmän lenkin ja pikkuhiljaa sellainen jännitys niistäkin alkaa hälvenemään. Pystyy enemmän keskittyä maisemiin ja vaan olemiseen. Toki riippuu aina asiakkaistakin, varsinkin jenkit ovat välillä todella puheliaita. Tai sitten niin kuin tänään, ainoa asiakkaani (jenkki tosin hänkin..) ei ollut ollenkaan puheliasta sorttia. Kaksi tuntia meni aika lailla hiljaisuudessa, kun en saanut kysymyksiin muuta kuin yksi- tai kaksisanaisia vastauksia. Tässä hommassa kyllä tapaa kaikenlaista porukkaa. Hevosistakin tunnistan ehkä noin puolet. Kestää hetken ennen kuin erottaa kaikki 27 toisistaan, rautiaat ja mustat on vaikeimpia. ...