Olin ajatellut ensimmäisen blogitekstin täältä olevan otsikolla "kun kaikki on ihmeellistä", mutta jätetään se myöhemmäksi. Sen sijaan otin otsikoksi lausahduksen, jonka toinen vapaaehtoinen Theresa sanoi mulle.
Kertaan päivän kuitenkin aamusta asti, aamulla aikasin herätys ja taksilla Reykjavíkin lentokentälle, jossa tapasin Gabbyn. Gabby on oikein mukava tyttö, alunperin Liettuasta, mutta asunut ja opiskellut pitkään Skotlannissa. Reykjavíkin lentokenttä oli hauska kokemus, hämmästytti se kiire ja ihmismäärä! Check-in tai "check-in" alkoi 25min ennen lennon lähtöä.. ei turvaselvityksiä, ei mitään. Nopeasti laskin, että koneessa oli 36 paikkaa, ja ne oli kaikki täynnä! Käytiin läheisessä kahvilassa aamupalalla ja käveltiin pieni lenkki Ísafjördurissa ja sitten vielä bussimatka Thingeyriin. Bussimatka oli kauniita maisemia täynnä, mutta oli myös jääätävän pitkä yksikaistainen tunneli vuorten ali. Nopeasti arvioisin 10-15km.. Jos vastaan tuli auto, niin tasaisin väliajoin oli tien reunassa levennyksiä.. ja sitten taas jatkettiin väistämisen jälkeen matkaa.
Saapuminen Thingeyriin oli ihmeellistä. Vuono ja vuoret ovat todella kauniita, kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta niille.. Odottavaan ja vähän liikuttuneeseen tunnelmaan sopi vähän liiankin hyvin biisi, joka soi radiosta: "Heaven is a place on Earth".
Kahvila Simbahöllin on upea, sain heti kahvia ja belgialaisen vohvelin nenän eteen. Omistajat Wouter ja Janne ovat laittaneet talon todella hienoon kuntoon vuosien aikana. Gabby oli jo etukäteen vähän varoittanut Wouterista, mut siinä on kyllä erikoinen mies. Sata rautaa tulessa koko ajan, 15 keskeneräistä projektia ja sitten alotetaan jo uutta. Puhumisestakaan ei meinaa tulla loppua millään :D Wouter on herttaisella ja taiteellisella tavalla vähän kyllä sekopää. Luulen, että sen kanssa joutuu vielä vaikka ja mihin. Kuten esim. tänään siivoamaan kahta konttia, jossa on 10 vuoden roinat kasattuna. En ole lukenut Konmaria, mutta sille olis täällä tarvetta.. yritin siihen vähän viitata, ettei näitä kaikkia sähköjohtoja, metallilevyjä, vaatteita, purkkeja jnejnejne tarvitse säilyttää, muttaaah... Wouter tuntuu olevan sitä tyyppiä, että "kun joskus sitä voi vielä tarvita". Theresa oli mukana siivousprojektissa ja puhistiin yhdessä Wouterin kiintymystä metalliputkiin. Jos joku asia tästä päivästä jää mieleen, ja joka todennäköisesti kantaa läpi koko kesän, oli Theresan hyväntuulinen toteamus: "welcome to the madhouse".
Theresa on aivan ihana britti, varmaan n. viisissäkymmenissä. On matkustellut paljon Grönlannissa ja ollut Thingeyrissä nyt jo useamman kuukauden. Theresa kokkasi meille illallisenkin, ihan huippua.
Ja niin, vei se Wouter mut tallillekin kääntymään. Huomenna on eka parin tunnin vaellus iltapäivällä! Mutta ennen sitä ehtii tapahtumaan vaikka mitä :D Oon viettänyt täällä nyt n. 10 tuntia ja on jo hyvinkin selvää, että avoimin mielin jokaiseen päivään. Aina tulee yllätyksiä. Ja sain mä mun toisen opaskaverinkin jo tänään tänne, Claran. Uskon, että meistä tulee hyvä tiimi.
Innolla odotan, millaisen tarinan jokainen uusi päivä tuo tullessaan :)
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti