Minun Islantini

Tänään mulla on ns. ihan oikea vapaapäivä. Sen kunniaksi siis hyvinkin hidas aamu. Tosin ei nämä aamut täällä turhan kiireisiä ole muutenkaan, heräillään Claran kanssa yleensä kasin maissa, mä yleensä ensin. Aamupalaa ja tallivaatteet päälle ja Wouter tulee hakemaan ysin jälkeen. Tänään mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä mihinkään ja voin vetää normivaatteetkin päälle. Vau, farkut, siisti villapaita ja hiukset ylös tutulle puolinutturalle. Mähän näytän jopa ihan ihmiseltä. Arki täällä alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Jännä fiilis, miten tuntuu, että olis ollu täällä jo kauemminkin, mutta itse asiassa tulin viikko sitten. Ja toisaalta, aika on mennyt kuin siivillä, JO viikko mennyt.  Claralla oli vapaapäivä eilen, joten oltiin Wouterin kanssa pääasiassa kahdestaan. Asiakkaita ei ollut, joten hevoset saivat vapaapäivän ja Wouter kengitti Fragablakkurin ja Núin. Nyt meillä on jo yhdeksän hevosta kengitettynä, tosin Tómaz on vielä tämän viikon lomalla, koska sai ilkeän hiertymän ...

Eilinen päivä oli aika hullu. Tai siis kiva ja hullu. Niin paljon uutta ja sitten myös yllätyksiä.  Uusi ja jännittävä juttu mulle, oli vetää ensimmäinen ratsastuslenkki. Meillä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, lyhyempi joka kestää reilu tunnin ja pidempi, joka kestää kaksi tuntia. Siitä pidemmät reissut ovat sitten erikseen sovittavia. Mua jännitti, muistanko reitin ja muutenkin vetäjän rooli on aika vastuullinen. Antaisin itelleni ekasta lenkistä ehkä arvosanaksi 8+, sekoilin vähän joella ja kivikossa en ollut ihan varma, että mistä se polku nyt menikään.. Ei se tosin ole hirveän vaarallista, kunhan ei oikaise/pidennä liikaa. Kivikossa ja joella on luonnollisesti vaikeaa seurata polkua, koska sitä ei ole tai joki on huuhtonut sitä pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lenkki kesti tasan tunti ja 15min eli juuri niin kuin esitteissäkin lukee :D Tehtiin tosiaan pari lyhyttä lenkkiä eilen, meillä on jokaisella kerralla ollut oikeastaan vain kaksi asiakasta. Syötiin Claran k...

Tälle päivälle meillä ei ollut asiakkaita, joten päivää voi varmaan sanoa vapaapäiväksi. Kahvilassa olikin sitten kevään kiireisin päivä, keitto oli loppunut puolessa välissä päivää.  Menin Wouterin kanssa tallille, se kengitti Minningin. Opettavaista katsoa sitäkin touhua. Juteltiin niitä näitä. Wouter sanoi, että on oikein iloinen musta ja Clarasta ja että tullaan hyvin toimeen, mikä onkin totta. Claralla on myös enemmän kokemusta vaelluksien vetämisestä, mutta mä olen toisaalta jonkun verran vanhempi, niin ollaan aika hyvä kombo. Clara on kiva, mutta välillä siitä kuoriutuu vähän sellainen.. viisastelija. Saa nähdä, meneekö mulla jossain vaiheessa hermo siihen :D  Sitten olikin tiedossa... siivoamista! Pedattiin sänkyjä, kannettiin tavaroita. Kaikenlaista yleishyödyllistä. Tai mitä nyt Wouter milloinkin keksi. Kannetaan tavaroita paikasta A paikkaan B eikun C. Saiskin joskus nauhalle sitä sen päättömyyttä. Mut toisaalta, Wouter on äääärimmäisen taitava käsistään. Talli...

Rutiinien muodostuminen ottaa vähän aikaa. Aamu oli jotenkin vaikea uudessa paikassa, ei ollut mitään järkevää aamupalaa jääkaapissa, koska en ollut illalla muistanut (tai edes tiennyt, että voin) ottaa kahvilasta mitään. Clara keitti meille puuroa. Aamukahvia ei ollut. Käynnistymisvaikeuksia. Claran kanssa odotettiin Wouteria varmaan vartin verran ulkona.. hitto, haluan sen auton Claran ja mun käyttöön, niin ei aina tarvii mennä Wouterin kummallisten aikataulujen mukaan. Mentiin tallille, Wouter kengitti Minningin ja me siivottiin Claran kanssa tallin takaosaa ja uutta "minitaloa". Tallin takaosa on kyllä melkeen yhtä karseessa kunnossa kuin ne eiliset kontit, joita siivottiin.. huoh, siivoamista tässä paikassa riittää. Ihka ensimmäiset asiakkaat oli Itävallasta, oikein mukava pariskunta. Tehtiin heidän kanssaan pidempi lenkki, 2,5h. Wouter höpötti mulle koko ajan reitistä, poluista, joen ylityksistä (ylityksiä oli monta), mutta aina lopuksi totesi, että "you can r...

Olin ajatellut ensimmäisen blogitekstin täältä olevan otsikolla "kun kaikki on ihmeellistä", mutta jätetään se myöhemmäksi. Sen sijaan otin otsikoksi lausahduksen, jonka toinen vapaaehtoinen Theresa sanoi mulle. Kertaan päivän kuitenkin aamusta asti, aamulla aikasin herätys ja taksilla Reykjavíkin lentokentälle, jossa tapasin Gabbyn. Gabby on oikein mukava tyttö, alunperin Liettuasta, mutta asunut ja opiskellut pitkään Skotlannissa. Reykjavíkin lentokenttä oli hauska kokemus, hämmästytti se kiire ja ihmismäärä! Check-in tai "check-in" alkoi 25min ennen lennon lähtöä.. ei turvaselvityksiä, ei mitään. Nopeasti laskin, että koneessa oli 36 paikkaa, ja ne oli kaikki täynnä! Käytiin läheisessä kahvilassa aamupalalla ja käveltiin pieni lenkki Ísafjördurissa ja sitten vielä bussimatka Thingeyriin. Bussimatka oli kauniita maisemia täynnä, mutta oli myös jääätävän pitkä yksikaistainen tunneli vuorten ali. Nopeasti arvioisin 10-15km.. Jos vastaan tuli auto, niin tasaisin ...

Reykjavíkissa on yhtä aurinkoista, mitä oli Suomessakin lähtiessä. Täälläkin kevät on myöhässä ja kelit olleet kuulemma vähintäänkin kummallisia, jopa Islannin mittapuulla.  Tuli nukuttua 12h yöunet, hyvää vauhtia saa tuon kolmen tunnin aikaeron kiinni. Vähän painoi vielä työkaverien kanssa vietetyt läksiäiset perjantai-illalla. Täällä on suht aikainen aamu vielä, mutta mä olen jo syönyt aamupalan, käynyt suihkussa jne.. Kahvi tosin puuttuu. Oon nyt pari yötä Kajalla ja Kjartanilla, ne ovat mökillä tekemässä remonttia, joten mulla on koko hulppea asunto käytössä.. Näillä ei vaan ole normaalia kahvinkeitintä, vaan tollainen automaatti ja siinä tekstit on saksaksi..... en viitsi koittaa onneani, joten täytyy mennä hakemaan kahvi jostain kahvilasta. Eyjan majatalo on nykyään koko ajan täynnä, Islannin huikeat matkailijamäärät näkyvät siinä bisneksessä paljon.  Kahvia suurempi harmitus on, että mun ratsastuskenkiä ei enää löytynytkään Kajan ja Eyjan tallilta. Onhan siitä toki...