Minun Islantini

Pari viimeistä päivää tällä erää ovat olleet verkkaisia, hyvin tavallisia. Lomapäivät ovat tulleet todella tarpeeseen - on ollut aikaa ja energiaa miettiä muita juttuja kuin töitä. Huomaan taas olleeni hieman "kuplassa" täällä - näiden ihmisten ja asioiden kanssa. Olen ollut kovin vähän yhteydessä Suomeen, mikä ei sinänsä ole tarkoituksellista tai varsinkaan mitenkään "pahalla - se vain tuppaa menemään niin. Elämässäni on kaksi paikkaa ja niiden ihmiset - Suomessa ei ymmärretä elämää täällä ja toisin päin. Tuntuu hölmöltä selittää Suomessa ihmisistä, joita kukaan muu ei ole tavannut tai asioista, joita kukaan Suomessa ei ihan pysty käsittämään. Samalla tavalla täällä Islannissa tuntuu kaikki Suomen asiat hieman kaukaisilta - luin jonakin lomapäivänä jonkun työmeilin ja havahduin, miten vieraantuneelta olo tuntui jo muutaman lomapäivän jälkeen. Olen ollut niin uppoutunut Thingeyrin asioihin, että aivot eivät aina pysy perässä, mihin suuntaan ajatuksia pitäisi kulloinki...

Aurinkoiset, kirpakat syyspäivät vaihtuivat täksi viikonlopuksi syysmyrskyyn. Aallot lyövät satamalaitureita vasten korkeina, kalastusalukset keinuvat jo kiinni satamassa ja kohta ne taas suuntaavat merelle. Kävin aamulla kävelyllä ja rannalla tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Sade vihmoo vaakasuorana verhona vuonon halki ja nipistelee kasvoilla.  Itse nautin näistä luonnonvoimien kokemisesta - myrskyisellä rannalla sitä tuntee olevansa todella elossa. Ja sanottakoon, että fiilis on hieman erilainen, kuin tuulen ja rännän vihmoessa Helsingin keskustassa, juostessa töihin ja miettien, että tulen näyttämään aivan kamalalta päästessäni perille. Täällä ei ole kiire mihinkään eikä silläkään ole merkitystä, onko tukka miten pahasti sekaisin.  Kylässä on tänään hautajaiset. Kaikkien talojen pihoilla on liput puolitangossa. Mies nukkui pois viime viikolla aurinkoisena syyspäivänä ja hänen hautajaisensa pidetään myrskyisenä lauantaina. Siinä on mielestäni jotain ka...

Palasin maanantaina vuonoille pariksi viikoksi - teen viikon etätöitä ja viikon olen lomalla. Tosin matkustaminen syö ajasta pari päivää. Hieman mietin tänne matkustaessani, että on tämä aika hullun hommaa: heräsin neljältä aamulla ja lähdin lentokentälle, lento kesti 3,5 tuntia, kentältä 1h bussimatka Reykjavikiin, 6h ajomatka Ísafjörduriin ja vielä 1h bussimatka Thingeyriin. Illalla tajusin olleeni hereillä 21h tuntia - en saanut unta lentokoneessa enkä automatkan aikana. Sää oli mitä mahtavin - pelkkää aurinkoa koko matkan ja luonto näytti upealta. Täällä on todella kaunis ruska tällä hetkellä, vuorten rinteet ovat keltaisen, oranssin ja punaisten sävyjen peitossa. Olen aloittanut työt joka aamu viimeistään vähän kuuden jälkeen aamulla - välillä jopa ennen kuutta. Toki pääasiassa sen takia, että aikaero Suomeen on kolme tuntia, mutta aikaiset herätykset eivät ole tuntuneet ollenkaan pahalta. Suomessa en ikinä pääsisi toimistolle kuudeksi aamulla, en ikinä. Nautin hiljaisista a...

Aika rientää niin käsittämättömän nopeasti. Enää pari päivää jäljellä tällä erää vuonoilla. Kaksi viikkoa on vaan niin lyhyt aika olla täällä. Kuukaudessa pääsisi jo kunnolla alkuun. Kyläfestivaali oli odotetusti todella hauska tapahtuma - ja mikä parhainta, sää oli upea! Kaikki vaan loksahti kohdalleen. Ihmiset olivat hilpeitä ja onnellisia. Itsekin tunsin oloni hyvin onnelliseksi, kiitolliseksi - ja annen kaikkea tervetulleeksi. Vaikka yhden ihmisen kanssa täällä en ole juurikaan väleissä, niin on sydäntä lämmittävää huomata, miten muut kyläläiset ovat niin vilpittömän iloisia siitä, että olen tullut takaisin. Ja jestas, varsinkin kylän hevosmiehet! En ehkä ihan vielä viime vuonna ymmärtänyt, kuinka suuren vaikutuksen olenkaan näihin hevosihmisiin täällä tehnyt, mutta useamman samankaltaisen kohtaamisen mietin, että ei tämä nyt ihan sattumaakaan voi enää olla. En muista näin vuolaita kohteliaisuuksia ja kehuja saaneeni ehkä koskaan. Varsinkin jälleennäkeminen ja keskustelut Ragnar...

Etätyöviikko on sujunut mukavasti - tosin jälleen on joutunut toteamaan, että "hiljainen heinäkuu" on ainakin omalla alalla suuri illuusio. Ihan yhtä normaalisti tässä on tehty töitä kuin muinakin kuukausina. Ensi viikko onkin sitten lomaa ja aikaa ulkoilla ja pohtia maailman menoa. On ihanaa, kun täällä on niin paljon tuttuja - tytöt kahvilassa ja myöskin paikallisia, joiden kanssa olen jutellut paljon. Tänäkin vuonna lämmittää sydäntä, kun paikalliset tunnistavat ja vilkuttavat auton ikkunoista ohi ajaessaan. Ihmiset ovat olleet aidosti ilahtuneita ja innoissaan, että olen tullut tänne etätöihin. Tyttöjen kanssa ollaan todella läheisiä ja esimerkiksi Julian kanssa en hirveästi jutellut viime vuonna, mutta tänä vuonna ollaan juteltu todella paljon ja kumpikin on hyvin avoimesti puhunut kaikesta. Tämä paikka yhdistää, paluu yhdistää, yhteiset kokemukset yhdistää. Kaikki ollaan erilaisista taustoista, eri maista, eri ikäisiä, mutta täällä ei puhuta töistä tai koulusta...

Ei kesää ilman Islantia - onkohan tässä uusi mottoni? Täällä ollaan taas, Thingeyrissä tutun kahvilan vihreällä sohvalla. Piti kirjoittaa blogiin jo ennen lähtöä, mutta viimeiset kaksi viikkoa töissä ovat olleet niin hektisiä ja päivät venähtäneet 12 tuntisiksi, että ei vaan ehtinyt, pystynyt tai jaksanut.  Mutta nyt sitä aikaa taas on. Ja kummasti jo tämä paikka ja tila ympärillä luo mielentilan, että tässähän on kaikki aika maailmassa. Hetken ei ole taas kiire mihinkään. Paljon on tapahtunut syksyn jälkeen, ja toisaalta taas ei mitään kovin ihmeellistä. Uusi työpaikka, uusi koti, uusia työkavereita, uusi harrastus - ja silti elämä rullaa pitkälti taas tutuissa uomissa. Same same but different. Tällä kertaa olen Islannissa vain kaksi viikkoa ja reissu on vähän erilainen siinä mielessä, että teen yhden etätyöviikon täältä käsin ja toisen viikon olen lomalla. En varsinaisesti siis ole töissä Wouterille - tosin eilen jo hyppäsin Minningin selkään ja vedin Mayan kanssa parin tu...