Palasin maanantaina vuonoille pariksi viikoksi - teen viikon etätöitä ja viikon olen lomalla. Tosin matkustaminen syö ajasta pari päivää. Hieman mietin tänne matkustaessani, että on tämä aika hullun hommaa: heräsin neljältä aamulla ja lähdin lentokentälle, lento kesti 3,5 tuntia, kentältä 1h bussimatka Reykjavikiin, 6h ajomatka Ísafjörduriin ja vielä 1h bussimatka Thingeyriin. Illalla tajusin olleeni hereillä 21h tuntia - en saanut unta lentokoneessa enkä automatkan aikana. Sää oli mitä mahtavin - pelkkää aurinkoa koko matkan ja luonto näytti upealta. Täällä on todella kaunis ruska tällä hetkellä, vuorten rinteet ovat keltaisen, oranssin ja punaisten sävyjen peitossa.
Olen aloittanut työt joka aamu viimeistään vähän kuuden jälkeen aamulla - välillä jopa ennen kuutta. Toki pääasiassa sen takia, että aikaero Suomeen on kolme tuntia, mutta aikaiset herätykset eivät ole tuntuneet ollenkaan pahalta. Suomessa en ikinä pääsisi toimistolle kuudeksi aamulla, en ikinä. Nautin hiljaisista aamun tunneista täällä, kun muut tulevat töihin pikkuhiljaa klo 9-12 välillä. Ja kun aloitan aikaisin aamulla, niin voin lopettaa myös aiemmin - päivässä on vielä paljon tunteja jäljellä, kun lopettaa työt kahden aikoihin.
Täällä on paljon uusia ihmisiä ja vilskettä tällä hetkellä, mutta myös toki vanhoja tuttuja. Julia ja Kerstin asuvat talven kahvilarakennuksessa talon vahteina, kun kahvilan omistajat lähtivät talveksi Tanskaan. Ollaan vietetty mukavia iltoja jo yhdessä kokkaillen tuossa ihanassa vanhassa talossa - meistä kaikista on ihanaa, kun kesän hälinä on ohi ja kahvila suljettu ja talo on vain meille. Vanhat, narisevat puulattiat, tuttu tuoksu.. talossa on lämmin ja turvallinen tunnelma. Juttelimme Julian kanssa, että tässä talossa ei ole ollenkaan sellaisia "huonoja viboja", niin kuin joskus vanhoissa taloissa on: selittämättömästä syystä niskavillat nousevat pystyyn ja tuntuu, että pimeissä nurkissa lymyää jotain. Kahvilassakin riittää nurkkia ja komeroita, mutta ne ovat vain kaikki täynnä turvaa ja lämpöä.
Nautin jälleen olostani täällä täysin siemauksin. Kelit ovat olleet koko viikon mahtavat ja ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä Julian, koirien ja parin muun tytön kanssa, jotka ovat täällä tekemässä omia projektejaan.
Sydäntä lämmittää paikalliset, jotka vilkuttavat autoista ohi ajaessaan. Kun saavuin Ísafjörduriin ja menin kahville, hetken päästä sisään astuu tuttu suomalainen, joka on ollut oppaana vetämässä vaelluksia luonnonsuojelualueelle monta kesää. Monikan veli tuli samaan bussiin, Arni ajoi ohi ja vilkutti tunnistaessaan, kaupassa oli pari tuttua ostoksilla samaan aikaan. Ja kaikki tämä yhden tunnin aikana enkä ollut edes vielä päässyt Thingeyriin asti! Vain pienen kylän jutut. And I love it.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti