Etätyöviikko on sujunut mukavasti - tosin jälleen on joutunut toteamaan, että "hiljainen heinäkuu" on ainakin omalla alalla suuri illuusio. Ihan yhtä normaalisti tässä on tehty töitä kuin muinakin kuukausina. Ensi viikko onkin sitten lomaa ja aikaa ulkoilla ja pohtia maailman menoa.
On ihanaa, kun täällä on niin paljon tuttuja - tytöt kahvilassa ja myöskin paikallisia, joiden kanssa olen jutellut paljon. Tänäkin vuonna lämmittää sydäntä, kun paikalliset tunnistavat ja vilkuttavat auton ikkunoista ohi ajaessaan. Ihmiset ovat olleet aidosti ilahtuneita ja innoissaan, että olen tullut tänne etätöihin. Tyttöjen kanssa ollaan todella läheisiä ja esimerkiksi Julian kanssa en hirveästi jutellut viime vuonna, mutta tänä vuonna ollaan juteltu todella paljon ja kumpikin on hyvin avoimesti puhunut kaikesta. Tämä paikka yhdistää, paluu yhdistää, yhteiset kokemukset yhdistää. Kaikki ollaan erilaisista taustoista, eri maista, eri ikäisiä, mutta täällä ei puhuta töistä tai koulusta - puhumme elämästä Thingeyrissä ja elämästä yleensä.
Valitettavasti vain Wouterin kanssa välit taitavat olla mennyttä, vaikka toivoin, että viime vuoden tapahtumista päästäisiin yli. Mutta sekin on elämää - joidenkin ihmisten kanssa tiet risteävät vain hetkeksi ja jotkut tulevat elämään pysyvästi. Life goes on.
Täällä on alkamassa taas kyläfestivaalit, Dýrafjardardagar. Sää on kaunis ja aurinkoinen - ihmiset ovat innoissaan ja hyvällä tuulella. Toimiston ulkopuolella on koko aamu kuhissut ihmisiä tekemässä valmisteluja ja lavalla sound checkiä. Onneksi tälle päivälle ei enää ollut palavereita sovittuna. Varmasti mahtava viikonloppu tulossa - kolmas vuosi putkeen, ja toivottavasti ensi vuonna uudestaan!
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti