Kaikenlaisia tunnelmia

Viikonloppu ja kyläfestivaalit olivat juuri niin hauskat, kuin olettaa saattoikin.
Perjantaina meidän kahvila oli aamuun asti auki ja tupa oli täynnä juhlivia paikallisia. Lauantaina oli koko kylän grillibileet ja siitä ilta jatkui kylätalolle, jossa oli bändi soittamassa aamuun asti. Sunnuntaina oli jo iisimpi päivä, mutta lähdettiin vielä porukalla paikalliselle golf-kentälle (kyllä, Thingeyrissä on golf-kenttä..!) ja "pelattiin" kaikki yhdeksän reikää. Siinä vierähti tunti jos toinenkin ja taas kello näytti puoli kaksi ennen kuin kömmin sänkyyn.. Alkuviikko siis on mennyt vähän itseä keräillessä ja univajetta korjatessa.

Tiedä sitten, johtuuko viikonlopusta, mutta tänään mikään ei oikein ole sujunut. Päivän ratsastus asiakkaiden kanssa oli lähestulkoon katastrofi, yksi nainen putosi hevosen selästä ja sitä ennen toinen hevonen saman naisen kanssa lähti vähän lapasesta. Vaihdettiin siis ekan episodin jälkeen hevosia, mutta jotenkin kun kaikki lähti menemään pieleen, niin homma vaan jatkui samaa rataa. Päädyttiin sitten kävelemään koko loppumatka, mutta eipä siinä oikeen muutakaan voinut. Onneksi naiselle ei sattunut mitään, vauhtia oli, mutta onneksi oli pehmeää heinikkoa alla. 

Siivotessani tallia puhisin kiukkua ja turhautumista. Yksi syy oli Luisa, joka oli mun kanssa vaelluksella. Luisa oli täällä viime vuonnakin, mutta ei tehnyt niin paljoa töitä hevosten kanssa eikä ole tehnyt tänäkään vuonna, joten siinä on yksi hyvin pätevä selitys, miksi homma ei oikein suju hänen kanssaan. Yleisesti kai voisi vain todeta, että näiden vaelluksien vetäminen ei ole niin yksinkertaista, miltä se ehkä näyttää tai kuulostaa. Luisalla on välillä vähän turhan kepeä asenne - tärkein asia on kuitenkin ihmisten (ja eläinten) turvallisuus. Ei näitä vaelluksia otsa rypyssä vedetä, mutta tiettyjä asioita täytyy seurata, olla tilanteen tasalla ja reagoida nopeasti, jos jotain sattuu. Mutta, näitä päiviä tulee aina välillä - sekin on luonnollista. Varsinkin, kun tekee töitä eläinten kanssa, niin hommassa on aika paljon muuttujia. Ja en mäkään ollut hyvä viime kesän alussa, ja edelleen joka päivä opin lisää. Täytyy antaa Luisallekin vähän aikaa (ja armoa), vaikka se ei tunnukaan nyt helpolta.

(Kuvassa rakkaat kollegani nukkuvat päiväunia ennen duuniin lähtöä)

Puuh, toivottavasti huominen on jo parempi päivä. Odotettavissa on kyllä vähän harmaampia päiviä, kun Chasekin lähtee jo muutaman päivän päästä. Ihmisten hyvästeleminen on aina raskasta, ja varsinkin näiden parhaiden tyyppien. Niin se kuitenkin täällä menee, ihmiset tulevat ja menevät - aika harvat ovat loppujen lopuksi koko kesää täällä. Chase tulee kuitenkin ensi kesänä taas takaisin, hyvin todennäköisesti jopa muuttaa tänne vuodeksi, kun paikallisessa koulussa on liikunnanopettajan paikka auki. Ja enköhän minäkin täällä ole jonkun pätkän ensi kesänäkin.


Bless.