Lähin aamulla läheiseen ostoskeskukseen, aurinko paistoi ihanasti vuorten takana ja kaikki oli mukavaa. Olihan tiedossa yksi lempi terapiamuodoistani, shoppailu! Vaatteita, vaatteita, mm... Kringlan oli jopa aika iso, mitä siitä nyt ehdin näkemään. Naisten vaatekaupat oli vieraita, mut sitten tuli vastaan Zara. Tuli niin kotoisa olo, vanhat kunnon listahitit soivat ja muutenkin tuttu ympäristö. Löysin pari kivaa paitaa ja kengät (ja ne kaikki oli jopa alennuksessa!). Mutta sitten.. taas sarjassamme pankkikorttiongelmia. Myyjä sanoi, et joo ei täällä oo rahaa. Koitettiin uudelleen ja taas sama homma. Olin vaan, et mitä hemmettiä, oon ihan satavarma, et siellä tilillä on rahaa... Noh onneks on äitin Visa, jälleen kerran. Marssin suoraan Zarasta automaatille (niin kuin Suomessa neuvotaan, jos Electron ei toimi, mene automaatille). Mutta eipäs ongelma ratkennukaan sillä, ei meinaan se automaattikaan antanut rahaa! Edes pientä summaa (nyt muistan jo sen käteisnostorajan..).
Tässä kohtaa alko paniikki tehdä tuloaan.. kaikki jutut korttitietojen kopioimisesta pompahti mieleen ja mun koko opintolainamäärä, joka on sillä tilillä, sen kortin takana... Raksraksraks ja paniikki oli valmis. Hirveellä vauhdilla kohti kotia itku kurkussa, kone auki ja verkkopankkiin. Ja suuuuuri helpotus, rahat oli edelleen tallessa.
Soitin hysteerisen Skype-puhelun äitille ja iskälle tästä kaikesta. Iskä sanoi, et nyt meet syömään jotain, rauhotut ja lähet kävelylle ja käyt testaamassa sitä korttia uudestaan. Kaikki järjestyy. Ja no kahvilassa se kortti toimi, ainakin, kun luki magneettiraidan (sirulukijaa niillä ei ollut..). Laitoin pankkiinkin viestiä, et mikä tässä kortissa on vikana, mut ei sieltä kyllä tullut mitään järkevää vastausta.. "Puhdista siru", no joopajoo... Olishan se kone sylkenyt sen kortin ulos jo heti, jos sirussa olis jotain vikaa.
Noh huomenna meen vielä koittaa tota korttia kunnolla johonkin kauppaan. Ärsyttäviä pieniä, mut tavallaan suuria juttuja. Ja ylireagoimista, kun on yksin liikkeellä. Jos nyt olis ollu joku kaveri vieressä ja sanonut, et nyyyyyt rauhotutaan ja mennään kohta johonkin toiseen kauppaan koittamaan, niin oltais tältäkin paniikilta vältytty.
Mutta jos jotain positiivista, niin ne paidat on kivoja, kengät on kivat ja korviksetkin ihania! Joten kyl tää tästä... :)
Tässä kohtaa alko paniikki tehdä tuloaan.. kaikki jutut korttitietojen kopioimisesta pompahti mieleen ja mun koko opintolainamäärä, joka on sillä tilillä, sen kortin takana... Raksraksraks ja paniikki oli valmis. Hirveellä vauhdilla kohti kotia itku kurkussa, kone auki ja verkkopankkiin. Ja suuuuuri helpotus, rahat oli edelleen tallessa.
Soitin hysteerisen Skype-puhelun äitille ja iskälle tästä kaikesta. Iskä sanoi, et nyt meet syömään jotain, rauhotut ja lähet kävelylle ja käyt testaamassa sitä korttia uudestaan. Kaikki järjestyy. Ja no kahvilassa se kortti toimi, ainakin, kun luki magneettiraidan (sirulukijaa niillä ei ollut..). Laitoin pankkiinkin viestiä, et mikä tässä kortissa on vikana, mut ei sieltä kyllä tullut mitään järkevää vastausta.. "Puhdista siru", no joopajoo... Olishan se kone sylkenyt sen kortin ulos jo heti, jos sirussa olis jotain vikaa.
Noh huomenna meen vielä koittaa tota korttia kunnolla johonkin kauppaan. Ärsyttäviä pieniä, mut tavallaan suuria juttuja. Ja ylireagoimista, kun on yksin liikkeellä. Jos nyt olis ollu joku kaveri vieressä ja sanonut, et nyyyyyt rauhotutaan ja mennään kohta johonkin toiseen kauppaan koittamaan, niin oltais tältäkin paniikilta vältytty.
Mutta jos jotain positiivista, niin ne paidat on kivoja, kengät on kivat ja korviksetkin ihania! Joten kyl tää tästä... :)
Kommentit
Lähetä kommentti