Tämä kesä on ollut hyvin erilainen verrattuna viime kesään monellakin tapaa. On ollut hyvin erilaista olla "vanha" tyyppi täällä, kun kaikki on tuttua ja tietää talon tavat. Energiaa ei ole juurikaan mennyt uuden opetteluun, vaan enemmänkin oman osaamisen vahvistamiseen ja muiden opettamiseen.
Viime kesänäkin opin jo paljon joustavuutta - sitä, että vaikka suunnitelmat muuttuvat, niin stressaaminen on turhaa. Silloin täytyy vain mukautua uuteen suunnitelmaan ja mennä hetki kerrallaan. Tänä vuonna ollaan päästy aika lailla uudelle levelille tämänkin asian kanssa. Nyt kun ajattelen viime kesää, olin aika lailla "tapojen orja", tänä vuonna olen rikkonut näitä tapoja paljon. Lähtien ihan aamurutiineista - kello ei soita joka aamu klo 08:20, ajat vaihtelevat ja välillä tekee mieli torkuttaa. Joskus tulee kiire, joskus ei. Kaikesta kuitenkin selviää. Olen myös koittanut rikkoa "pakollista" tapaa juoda aamukahvit - se onnistuu kyllä, vaikka pää tuntuukin vähän jähmeältä, mutta puolilta päivin kaadankin sitten kolme kuppia kurkkuuni kevyesti. Eli kahvinjuonnin vähentämisessä en ole onnistunut... se toki on kovin vaikeaa ylipäätään, kun tekee töitä kahvilassa ja kahvi on meille ilmaista (ja lisäksi se on täällä ihan erinomaisen hyvää!).
Enemmän konkreettisia onnistumisen tunteita on tullut vaellusten vetämisestä ja varsinkin siitä, miten jo aika korkealla onnistumisprosentilla pystyy "parittamaan" oikeat ihmiset ja hevoset. Vaikka kaikki meidän hevoset onkin helppoja, niin silti pitää tutkailla ihmisiä ja heidän olemustaan.. ja kuunnella sitä omaa intuitiota ja fiilistä, jonka ihmisistä saa. Välillä menee silti pieleen - vaikka tunnenkin jo hevoset hyvin, niin niilläkin on ne hyvät ja huonot päivänsä, joka tuo mukavaa lisähaastetta tähän hommaan.
Ikävöimään jään tätä luontoa, tilaa ja aikaa. On tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Joka yö nukkuu pitkät ja kunnolliset yöunet, kun on koko päivän touhunnut ulkona. Tiedän, että jossain vaiheessa tulen taas kaipaamaan tätä yksinkertaisempaa elämäntyyliä - siinä on jotain todella vapauttavaa, kun ei vain tarvitse ajatella aamulla meikkaamista tai hiusten kuivaamista tai vaatteiden valitsemista.
En ole koskaan ollut mikään intohimoinen musiikin kuuntelija. Toki pidän musiikista, mutta sillä ei ole ollut sellaista roolia omassa elämässä, että esimerkiksi tietyissä tilanteissa ja hetkissä kuunnellaan tietynlaista musiikkia. On muutamia biisejä, jotka liittyvät joihinkin tiettyihin ihmisiin, paikkoihin ja muistoihin. Tänä kesänä niitä on tullut monta, monta lisää. Monet niistä muistuttavat ihmisistä, Chasesta erityisesti, Jannesta, Monikasta.. Simbahöllin-soittolista on soinut kahvilassa koko kesän ja olen varma, että kun jonkun biisin kuulen jossain toisaalla siltä soittolistalta.. musiikki tuo hetkessä takaisin vihreälle sohvalle ison kahvikupin ääreen.
Erilaisten ihmisten kanssa työskentely opettaa aina ihan hirveästi. Me ollaan yksi suuri perhe, jonka kokoonpano ja koko vaihtelee kesän mittaan. Kaikki tuntuu, kuuluu ja näkyy tässä perheessä ihan eri tavalla kuin "tavallisessa" työyhteisössä. Huonot ja hyvät päivät, ärtymykset, innostukset, surut ja ilot.
Eri ihmisten kanssa töitä tehdessä olen tänä kesänä tunnistanut paljon asioita, jotka saa oman ärtymysmittarin kilahtamaan punaisen puolelle. Mutta olen yrittänyt kääntää sitä ärtymystä vähän ympäri.. niin, että onko se ärsyttävä asia kuitenkaan se toinen ihminen tai piirre hänessä - vai olisikohan tällä kuitenkin jotain tekemistä omien "ongelmien" ja kipukohtien kanssa. Aika usein itse asiassa se onkin niin - mutta ei aina. Joskus se toinen on vaan aivan todella ärsyttävä.
On jo jonkun aikaa ollut olo, että jokin viime kesänä kesken jäänyt on saanut päätöksensä tänä kesänä. Vaikka tämä paikka on tärkeä ja rakas, voi olla, että olen nyt saanut täältä irti kaiken sen, mitä oli alun perin tarkoituskin tässä elämän vaiheessa.
Joka ei tietenkään tarkoita, ettenkö tulisi takaisin.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti