Minun Islantini

On vierähtänyt hetki siitä, kun olen viimeksi istunut tässä huoneessa - Eyjan talossa, tutussa tornihuoneessa. Huone on tosin kokenut pienen faceliftin, niin kuin koko talo kokonaisuudessaan. Thingeyri on siis jäänyt jo taakse, vietin päivän Reykjavíkissa ja seuraavana päivänä lensin Suomeen. Mielenkiintoisia aikoja edessä - kaikki on niin auki. Tässä huoneessa kirjoitettu viimeisin blogipostaus on varmastikin ollut hyvin haikea ja kirjoitettu lähdön tunnelmissa. Tässä nyt auringonlaskua katsellessa tornihuoneen ikkunoista tuntuu turvalliselta kirjoittaa tämän kesän viimeinen postaus, jossa on myös vähän ikäviä asioita. Viimeiset viikot, ja erityisesti mennyt viimeinen viikko, ovat olleet suoraan sanottuna rankkoja. Vaikka kesä on soljunut mukavasti, on sitä myös värittänyt monet pahan tuulen puuskat ja ahdistavakin ilmapiiri. Wouter on erikoinen ja vaikeakin ihminen. Jossain vaiheessa kesällä meidän välillä jokin meni vinoon ja kaikki jumittui vähän vinksalleen. Myös muut u...

Tämä kesä on ollut hyvin erilainen verrattuna viime kesään monellakin tapaa. On ollut hyvin erilaista olla "vanha" tyyppi täällä, kun kaikki on tuttua ja tietää talon tavat. Energiaa ei ole juurikaan mennyt uuden opetteluun, vaan enemmänkin oman osaamisen vahvistamiseen ja muiden opettamiseen.  Viime kesänäkin opin jo paljon joustavuutta - sitä, että vaikka suunnitelmat muuttuvat, niin stressaaminen on turhaa. Silloin täytyy vain mukautua uuteen suunnitelmaan ja mennä hetki kerrallaan. Tänä vuonna ollaan päästy aika lailla uudelle levelille tämänkin asian kanssa. Nyt kun ajattelen viime kesää, olin aika lailla "tapojen orja", tänä vuonna olen rikkonut näitä tapoja paljon. Lähtien ihan aamurutiineista - kello ei soita joka aamu klo 08:20, ajat vaihtelevat ja välillä tekee mieli torkuttaa. Joskus tulee kiire, joskus ei. Kaikesta kuitenkin selviää. Olen myös koittanut rikkoa "pakollista" tapaa juoda aamukahvit - se onnistuu kyllä, vaikka pää tuntuukin vähä...

On tullut taas aika viimeisille kerroille. Viimeinen pyykkipäivä. Viimeinen uusi myslipaketti. Viimeinen maanantaisiivous. Viimeinen maanantai. Ja tiistai. Vaikka onhan noita kertoja ja päiviä kertynytkin jo tälle kesälle.. taitaa olla jo aikakin niille viimeisille tällä erää.  Viikonloppu on ollut vauhdikas, koska meillä oli japanilainen viikonloppu Thingeyrissä. Japanissa on kylä nimeltä Kamiyama, jossa on onnistuttu elvyttämään kuihtuva maalaiskylä ihmisten muuttaessa kaupunkeihin. Thingeyrissä ja monissa muissa Islannin pikkukylissä on luonnollisesti nähty sama ilmiö - ja nyt kurssia yritetään kääntää. Kamiyama on projektissaan päässyt jo pitkälle, ihmisiä on muuttanut kylään takaisin ja kylä on vakiinnuttanut asemansa kiinnostavana kohteena, jossa järjestetään taideresidenssejä ja jossa yrityksillä on etätoimistotiloja. Thingeyri on matkalla samaan suuntaan - täällä tapahtuu jo kaikenlaista pientä ja muun muassa taideresidenssejä on järjestetty. Osansa on myös kahvila...