Täällä ja toisaalla

Pariin viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Muun muassa viikon Suomen loma, joka oli kyllä ihan parasta. Onneksi olin kaukaa viisas ja varasin lennot jo keväällä, koska muuten voi olla, että olisi tullut jäätyä vain tänne. Menin myös vähän "hakemaan" Ninnin tänne lomalle, kun tuo matka tänne vuonoille ei ole ihan se yksinkertaisin, vaikka ei tietenkään mitenkään mahdoton. Juteltiinkin Ninnin kanssa, että mulle näiden maiden välillä ja vuonoillekin matkustaminen menee vähän jo niin kuin Helsinki-Turku väli - sen verran tuttua on jo kaikki.

Suomessa tuli nähtyä paljon ystäviä, vanhoja työkavereita ja perhettä. Tällaisena lämminverisenä ihmisenä olin iloinen, että jäin paitsi niistä pahimmista helteistä.. se +22 astetta oli aivan tarpeeksi ja riitti hyvin täyttämään valon ja lämmön vajetta. Vietin muutaman päivän mökillä ja lopun ajan olin Helsingissä. Ensimmäinen päivä Helsingissä oli vähän totuttelua taas - niin paljon ääntä, hälinää, ihmisiä.. mutta pian siihen jo sopeutui ja kaikki tuntui todella kotoisalta, vaikka kotia ei siellä nyt olekaan. Itse asiassa viikon jälkeen tuntui todella hassulta lähteä takaisin Islantiin, kun oli jo ehtinyt tottua taas Suomi-elämään. 

Tulin Islantiin tosiaan Ninnin kanssa ja huomasin olevani hyvinkin koti-ikävissäni. En tiedä vielä täysin, johtuiko se Ninnin läsnäolosta, kun tavallaan oli pala Suomea täällä.. vai tuliko tämä ikävä nyt jäädäkseen Suomen tuliaisena. Toisaalta luulen, että se on ihan hyväkin tunne - uskon, että tänä vuonna on helpompi palata Suomeen, koska itse asiassa tällä hetkellä oikein odotan paluuta ja uusia tuulia. Suomessa tuli vahva tunne, että ehkä täällä minun kuuluukin olla. 

Samalla kuitenkin Islantikin näyttää taas parastaan. Sateisen kesä- ja heinäkuun jälkeen elokuun säät ovat olleet lempeitä ja aurinkoisia. Meillä oli aivan uskomattoman ihana roadtrip Ninnin kanssa - tein viime vuonna vähän samantapaisen reissun, mutta kelit olivat silloin jotain aivan muuta. 

Elokuukin on kääntynyt jo loppupuoliskolleen. Illat pimenevät ja eilen näin täällä jo tähtitaivaankin. Odotan vielä niitä revontulia - ne ovat täällä ihan pian. Turistikausi hiljenee hiljenemistään ja päivien tempo on hidastunut jo selvästi. Viime vuonna lähdin elokuun puolessa välissä, joten en nähnyt tätä kauden loppumista. Syksyn tulon haistaa ja näkee täällä jo ja luonnon värit alkavat taittaa keltaiseen. 

Kun toukokuun lopussa lensin Islantiin, aloitin äänikirjan nimeltä En palaa takaisin koskaan, luulen (Satu Vasantola). Joku kysyi, onko tämä tämä nyt enne tai merkki jostain, johon vastasin, että eeei... vaikka myönnän kyllä, että kirjan nimi puhutteli ja kutkutti jotain kohtaa sydänalassa. Kirja on edelleen kesken ja tämän kesän jälkeen kuitenkin tiedän, että kyllä minä palaan - palaan molempiin maihin. 

Bless.