Elokuu

Elokuu saapui eikä täällä edelleenkään ole kovin kesäistä. Päinvastoin, meillä on ollut kummallisen syksyinen flunssakierre menossa, kaikki on vuorotellen vähän nuhaisia tai kurkkukipuisia. Tässä yhtenä iltana oli kaunis auringonlasku ja ilmassa oli jo ihan loppukesän tuntua. Lupiinit vetelevät viimeisiään ja alkukesän kukkaloisto himmenee päivä päivältä. Hassua silti puhua loppukesästä, kun tuntuu, ettei se kesä täällä ole kunnolla edes alkanut. 

Muuten täällä vain elämä rullaa omaan tahtiinsa, alla hieman irrallisia murusia ja mietteitä elämästä täällä.

Mistä tietää, että kaikki on tällä hetkellä aika hyvin? Mistä tietää, että on pienessä kylässä elämisen ytimessä?

Kun illalla laittaa herätyskellon soimaan ja puhelin laskee tunnit heräämiseen: 8 tuntia 20 minuuttia, ja ajattelet, että hitsi, aika vähän. Reilu yhdeksän tuntia olisi parempi. 

Kun tunnistaa paikallisten autot ja niiden omistajat jo kaukaa ajotyylistä. Ja kun ihmettelee, miksi Valdimarin auto on tämän vanhan talon edessä tänään, mitähän se mahtaa tehdä sille. Pienen kylän juttuja, kun päivän epätavallisin tapahtuma on auto autiotalon edessä. 

Kun aamuaurinko tekee melkein käsittämättömän iloiseksi ja vihdoin heinäkuun 24. päivä on ensimmäinen aamu, kun tarkenee hakea hepat laitumelta pelkässä villatakissa. Ei takkia ja pipoa, olisikohan se kesä vihdoin matkalla tännekin?

Kun yksi hevonen temppuilee ja käyttäytyy huonosti, ensimmäinen reaktio on nauru eikä ärtymyksen aalto ja stressaantuminen.

Kun talojen ja autojen ovet ovat aina auki. Ja auton avaimet auton keskikonsolin lokerossa. 

Kun vilkaisee pankkitiliään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon ja ei voi kuin hämmästellä, miten vähän rahaa sitä täällä käyttää. Täällä on kaikki. 

Kun päivän suunnitelmat muuttuvat neljättä kertaa ja vapaapäiväkin peruuntui, mutta mikään ei hetkauta. Kun islantilaisten aikataulut venyy ja paukkuu ja joutuu odottelemaan törkeän kauan, kohauttaa vaan olkiaan - huoh, islantilaiset. 

Kun naapurikylän hevosmies tulee kahvilaan ja antaa pussillisen kuivattua kalaa, pitää ilmeisesti olla otettu ja kiittää eleestä. Ja syöttää kala koirille. 

Kun paikalliset moikkaavat kuin vanhaa tuttua ja tietää kylän "erikoisuudet", on Bóli-Óli (jonka spesiaali "diili" kahvilassa on yhdeksän Bóli-olutta sopimushintaan), vanha Óli, jonka auto on AINA rikki, kaksoset (heistä pitäisi tehdä elokuva, IHAN oikeasti), Dúddi, joka polttelee tupakkaa autossaan päivät pitkät ja jonka auto on myös IHAN aina rikki, Siggi, joka keräilee kaikenlaista roinaa ja Siggin poika Jón, jonka harrastus on iltaisin siivota kylää ja nimenomaan heittää turhaa tavaraa pois. Gúdmundur, joka ajaa autolla tuskastuttavan hitaasti ja jos Gúdmundur ehtii ensin hakemaan hevosia laitumelta.. voi suosiolla lähteä hakemaan tyttöjä kylästä tai juoda rauhassa aamukahvit, koska siinä kestää. 

Ensi viikolla se onkin sitten Suomen vuoro. 


Bless.