Minun Islantini

Kauniiden auringonlaskujen aika on täällä loputtoman päivänvalon ja yöttömien öiden jälkeen. Päivien tempo hidastuu entisestään - uskomatonta, miten melkein veitsellä leikaten elokuun puolivälin jälkeen kausi hiljeni ja turistit kaikkosivat. Nyt liikkeellä on enää jonkun verran saksalaisia, vähän etelä-eurooppalaisia.. siinäpä ne.  Käytiin yhtenä iltana lyhyellä roadtripilla ja ajettiin Bolungarvíkiin. Siellä on kuuluisa vuori Bólafjall, jonne pystyy ajamaan autolla ihan ylös asti. Näköalat kantavat kauas vuonon ja vuorten yli - vuonon toisella puolella näkyy Hornstrandirin luonnonsuojelualue. Vaikka rakastankin Islantia, niin en ole mikään eräihminen. Telttailu ja vaeltaminen pitkän kaavan mukaan (siis yksi yökin on todellakin jo ihan tarpeeksi) ei ole koskaan kiehtonut. Hornstrandirin rantaviivaa katsellessa kuitenkin päätin, että jonain päivänä lähden tuonne - paikkaan, jossa ei ole teitä tai puhelinyhteyksiä, ainoastaan koskematonta luontoa.  Bólafjallin lähell...

Pariin viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Muun muassa viikon Suomen loma, joka oli kyllä ihan parasta. Onneksi olin kaukaa viisas ja varasin lennot jo keväällä, koska muuten voi olla, että olisi tullut jäätyä vain tänne. Menin myös vähän "hakemaan" Ninnin tänne lomalle, kun tuo matka tänne vuonoille ei ole ihan se yksinkertaisin, vaikka ei tietenkään mitenkään mahdoton. Juteltiinkin Ninnin kanssa, että mulle näiden maiden välillä ja vuonoillekin matkustaminen menee vähän jo niin kuin Helsinki-Turku väli - sen verran tuttua on jo kaikki. Suomessa tuli nähtyä paljon ystäviä, vanhoja työkavereita ja perhettä. Tällaisena lämminverisenä ihmisenä olin iloinen, että jäin paitsi niistä pahimmista helteistä.. se +22 astetta oli aivan tarpeeksi ja riitti hyvin täyttämään valon ja lämmön vajetta. Vietin muutaman päivän mökillä ja lopun ajan olin Helsingissä. Ensimmäinen päivä Helsingissä oli vähän totuttelua taas - niin paljon ääntä, hälinää, ihmisiä.. mutta pian siihen jo sop...

Elokuu saapui eikä täällä edelleenkään ole kovin kesäistä. Päinvastoin, meillä on ollut kummallisen syksyinen flunssakierre menossa, kaikki on vuorotellen vähän nuhaisia tai kurkkukipuisia. Tässä yhtenä iltana oli kaunis auringonlasku ja ilmassa oli jo ihan loppukesän tuntua. Lupiinit vetelevät viimeisiään ja alkukesän kukkaloisto himmenee päivä päivältä. Hassua silti puhua loppukesästä, kun tuntuu, ettei se kesä täällä ole kunnolla edes alkanut.  Muuten täällä vain elämä rullaa omaan tahtiinsa, alla hieman irrallisia murusia ja mietteitä elämästä täällä. Mistä tietää, että kaikki on tällä hetkellä aika hyvin? Mistä tietää, että on pienessä kylässä elämisen ytimessä? Kun illalla laittaa herätyskellon soimaan ja puhelin laskee tunnit heräämiseen: 8 tuntia 20 minuuttia, ja ajattelet, että hitsi, aika vähän. Reilu yhdeksän tuntia olisi parempi.  Kun tunnistaa paikallisten autot ja niiden omistajat jo kaukaa ajotyylistä. Ja kun ihmettelee, miksi Valdimarin auto on täm...