Täällä sitä ollaan, käynnistelemässä kesää 2018.
Tapasin Charlyn jo Reykjavíkissa ja aamulla lentokentällä uuden tytön Frannin. Lento oli myöhässä, joka ei sinänsä ole Islannin sisäisillä lennoilla (ja varsinkin lennoilla Ísafjörduriin) mitenkään epätavallista. Tällä kertaa syy ei kuitenkaan ollut sää, vaan yksinkertaisesti se, että pilotti oli kipeä eikä tuuraajaa meinannut löytyä. Aluksi oli epäselvää, päästäänkö lentämään ollenkaan. Ísafjörduriin lentävät pilotit ovat käyneet ihan omat kurssinsa, koska kenttä kuuluu niihin haastavimpiin. Eli ihan joka pilotti ei tähän tuuraajaksi kelvannut.
Puolilta päivin saavuttiin kuitenkin vuonoille, Wouter ja Luisa olivat meitä vastassa. Mikään ei ole muuttunut, ajattelin, kun kaikki neljä tyttöä notkuttiin rautakaupan kassan lähistöllä, kun Wouter juoksenteli hyllyjen välissä ostoslistansa kanssa.
Muutin tyttöjen kanssa ensin muutamaksi yöksi tähän isoimpaan taloon, jota kutsutaan "workshopiksi" (lähinnä siksi, että toisella puolella on Wouterin nikkarointi-mikä-lie-tila). Wouter oli talvella saanut palotarkastajalta huomautuksen ja on nyt tehnyt korjauksia, joihin kuuluu muun muassa toinen ovi workshopin oleskelutilassa. Kesän aikana meille rakennetaan siis terassi, tai oikeastaan parveke, ja koska Wouter, niin ihan pieni ei riitä vaan puhutaan kuulemma lähemmäs sadasta neliöstä. Mutta mikäs siinä, kyllä se meille kelpaa :D
Ensimmäiset päivät ovat sujuneet lähinnä eri siivousprojektien merkeissä. Vielä tälle viikolle ei ollut yhtään ratsastusvaelluksia varattuna, mutta toki tyttöjen kanssa ollaan tehty jo muutama lenkki. Tänään onkin jo ensimmäinen vapaapäivä ja ajattelin roudata tavarani ja koirat tallille ja asettua taas taloksi sinne. Omaan valtakuntaani ;)
Tuntuu hyvältä olla takaisin. Kiire ei paljoa paina ja suurimmat mieltä askarruttavat kysymykset ovat, että lukisinko kirjaa, joogaisinko vai kävelisinkö kahvilaan kahville. Hektisen kevään ja varsinkin todellisten hässäkkäpäivien jälkeen juuri ennen lähtöä (viimeinen työpäivä ja muutto, jotka olivat toki tiedossa, mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, niin kadotin myös pankkikorttini paria päivää ennen lähtöä.....), tuntuu hyvältä ottaa aika iisisti. Jos en ehdi tehdä tänään kaikkea, ei se haittaa. Huomenna tai joku toinen päivä sitten.
Katsotaan, mitä kaikkea kesä tuo tullessaan. Kaikki on vasta alussa.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti