Ryppy rauhassani vai hyppy seuraavalle "zen-levelille"?

Riippuu vähän kummalta kantilta katsoo.. puhelimeni nimittäin päätti hajota ja ilmeisen totaalisesti. Ensin ajattelin, että se on vain akku ja homma hoituu, kun saan jostain uuden akun, mutta tänään puhelin ei ole suostunut käynnistymään enää ollenkaan. Ei reagoi käytännössä mihinkään, vähän väläyttää valoja, kun yrittää käynnistää. Googlettelin hieman ja taitaa olla emolevy rikki. En tiedä, kannattaako sitä edes yrittää korjata.. Tällaisten ongelmien kanssa ei aina ole niin siistiä asua täällä jumalan selän takana. Mielenkiintoiset ajat edessä, kun mulla on käytössä ainoastaan Wouterin vanha kunnon Nokia 3310. Wouter on sitä mieltä, että muuta ei ihminen tarvitse... Tuleepahan vähän pakostakin some-detoxia, joka kai ei ole sinänsä huono juttu. Jännästi kuitenkin tämä tilanne ahdistaa - on ihan puolikas olo, kun taskussa ei ole puhelinta (tai siis puhelinta, jolla voi tehdä muutakin, kuin soittaa). Noh, katsotaan, menen tiistaina käymään Ísafjördurissa ja voipi olla, että tulen sieltä takaisin uusi älypuhelin kourassa. 

Puhelinepisodia lukuun ottamatta kaikki on paremmin kuin hyvin. Olen tässä jo useampana päivänä miettinyt, että stressilevelit ovat kyllä ihan olemattomalla tasolla - tuntuu, että mun rauhaa ei hetkauta mikään. Verenpaine ei nouse, vaikka on ryhmä urpoja jenkkiopiskelijoita (on muuten jännä, miten urheilullisten nuorten kehonhallinta katoaa täysin, kun ne laittaa hevosen selkään..) ja homma on alussa lähinnä kaaosta. Hevoset on jo ihan kypsiä, kun on päivän kolmas lenkki tiedossa, tuulee ja sataa kaatamalla. Hassua huomata, ettei tällainen tilanne enää heilauta mun mieltä mihinkään suuntaan. Olen täysin varma, että viime vuonna olisin ollut enemmän tai vähemmän hermoraunio.

Ilmeisesti tämä mun sisäinen rauhani näkyy myös ulospäin, koska Charly sanoi mulle ihan yhtäkkiä, että "Nea, you are so much more relaxed this year" ja Gabby taas sanoi mun näyttävän todella onnelliselta. Molemmat kommentit lämmittivät mieltä suuresti, varsinkin, kun olin itse juuri tutkaillut samoja asioita. 

Ja niin, Gabby ja Chase! He tulivat, vihdoin. Ihanat tyypit viime vuodelta. Chase on täällä ainoastaan pari viikkoa, joka on järkyttävän lyhyt aika, mutta sen takia täytyykin nyt nauttia näistä päivistä täysillä. Vaikka kaikki on täällä paremmin kuin hyvin, puuttuu päivistä usein se vatsanpohjasta kumpuava, silmänurkat vetistävä nauru, joka vie kaiken harmauden mennessään ja jää kuplimaan ilona pitkäksi aikaa. Jos jotain niin sitä kaipaan vanhasta työpaikastani - mun lähimpien ihmisten kanssa sellainen nauru oli jokapäiväistä. Chase toi sen naurun tännekin, sarkasmin ja ihan hulvattomat jutut, joille voidaan nauraa ihan katketaksemme.

Muutenkin meillä on nyt taas planeetat takaisin järjestyksessään, kun boss lady eli Janne tuli takaisin Tanskan reissultaan. Boss man Wouter on ollut hellyyttävän hukassa koko viikon, kun lapset on olleet täysin hänen vastuullaan. Ja valitettavasti me muut ollaan myös saatu osamme stressipiikeistä aina ajoittain.. mutta sellaista se vaan joskus on. 

Kiva viikko edessä, toivottavasti vain sääkin paranisi tästä alituisesta sateen lotinasta vähän kuivempaan.


Bless.