.. eikä nyt puhuta rannalla kävelystä tai laukkailusta hevosten kanssa. Kahvilan aidot belgialaiset vohveliraudat puhdistetaan palaneesta rasvasta ja taikinasta vesi-hiekka-puhaltamalla. Se on.. melko hiekkaista ja märkää hommaa. Naama ja päänahka saivat kevyehkön hiekkakuorinnan samalla.
Wouterilla on taas vähän projekteja. Yhdellä farmilla rakennetaan uutta taloa ja Wouter on luvannut auttaa siinä.. eli tietysti siellä ravaavat myös me muutkin, Luisa ja Ellen enimmäkseen. Sitten on niitä pienempiä projekteja, esimerkiksi tallipihaa piti "siivota".. eli oikeastaan se nyt oli vain yksi tekosyy Wouterille leikkiä traktorillaan ja nyt meillä on erikokoisia maakasoja ympäri tallin pihaa. Todella "siistiä". Mutta onhan siellä toki mukavampi kävellä, kun jalat ei uppoa mutaan..
Wouter antaa mun aika vapaasti puuhata omia juttujani, joka on pelkästään hyvä juttu. Uskoisin, että hän myös arvostaa sitä, ettei tarvitse olla koko ajan mulle kertomassa, mitä pitää tehdä - koska mä tiedän jo, ja usein olen jo kaiken tehnytkin. Toki aina välillä Wouterilla menee levy päälle ja alkaa tulemaan käsittämättömän ilmiselviä ohjeistuksia, mitä hevosia mun pitäisi käyttää ja varo sitä varo tätä... Siinä kohtaa mäkin käynnistän vaan mun nyökyttelylevyn ja toivon, että joku tai jokin painaa kohta Wouterin levyn pauselle. Ja tietysti myös välillä ihan oikeasti tarvitsenkin rakkaan pomoni neuvoja ja ohjeita.
Toki hevoset ovat se mun päätyöni täällä, mutta jos on hiljaista, osaan kyllä pitää itseni kiireisenä kaikenlaisessa puuhassa. Yksi päivä virittelin hevosten suolakivet paikoilleen. Näin päivätyöni kuitenkin tietokoneella tehneenä, en aina ole se näppärin kaikkien narujen, solmujen ja oikeasti sellaisen "hands on"- työn kanssa. Eli virittelin niitä tovin, mutta ihan itse tein ja hyvät niistä tulikin! Toisena päivänä imuroin ja pesin autoni! Siinä kyllä lopputulos ei silmää hivele, mutta kun lähtökohta lähentelee kaatopaikkaa, niin ei siitä kyllä kovin kummoista saa millään. Ja viimeistään siinä kohtaa, kun kuraiset koirat hyppää takapenkille, niin... noh, ainakin yritin.
Kun on laittanut kaksi kertaa seitsemän hevosta kuntoon, vetänyt kaksi vaellusta, hakenut lisää heinää ja jakanut sen karsinoihin ja päivän päätteeksi siivonnut tallin, on lian ja pölyn määrä silmin nähtävissä ja käsin kosketeltavissa. Kynnenaluset ovat pikimustat. Yhtenä päivänä tulin kahvilaan ja Monika sanoi, että "you've got some tan and freckles!!" Eli oikeasti maksaläiskiä ja puolet rusketuksestakin on pölyä :D Välillä ei vaan voi muuta kuin pudistella päätään, kuinka kaukana nämä hommat täällä on siitä, mitä yleensä teen - istun siistissä sisätyössä tietokoneen ääressä.
Bless.
Kommentit
Lähetä kommentti