Lento meni oikein mukavasti, Icelandairilla on kyllä kiva lentää. Penkeissä on sellaset "IPadit" ja sieltä saa valita, haluaako kuunnella musiikkia, kattoa telkkaria tai Islanti- dokkareita tai sitten kattoa leffoja. Mä kulutin kolme ja puoli tuntia katsellen Hobittia :)
Kun mun rinkka valui hihnaa pitkin, niin näin jo kaukaa, et mun tuulitakki on puoliksi ulkona siitä kengurutaskusta. Onneksi ei sentään ollu pudonnu kokonaan, mut hitto sentään silti.. Mietin vielä kotona, et uskallanko laittaa siihen taskuun mitään, mut tungin sen tuulipuvun omasta mielestäni niin tiiviisti sinne, et uskoin sen pysyvän siellä ihan hyvin.. No eipä pysyny. Enkä laita siihen taskuun enää mitään ikinä. Vilkaisin sitä tuulitakkia nopeesti, niin helman kiristyskumilanka on vissiin menny poikki.. :( Jääny johonkin kiinni. Mun paras Marmotin takki, nyyh. Täytyy yrittää virittää sitä jotenkin, jos sais korjattua vielä.
Eyja laittoi eilen illalla mulle viestiä, että Eyjan mies tulee hakemaan mut lentokentältä. Luulin, et ajetaan majatalolle hakemaan Eyja, mut sainkin yllättyä ilosesti, kun käännyttiinkin tutulle tallitielle. Siis suoraan lentokentältä tallille, ei huono! Kaja ja Eyja oli hakemassa pizzaa (menihän se dieetti ihan hyvin tähän asti..) ja Kjartan tuli töistä suoraan tallille. Oli niin kiva nähdä kaikkia. Kaikki oli tallissa ennallaan ja hepatkin hörisi tervehdykset.
Täällä(kin) on ollut vissiin vähän epätavallinen talvi, ei ole satanut juuri yhtään ja ollut aika kylmä. Ratsastustiet ei kuulemma oo koskaan ollut näin huonossa kunnossa kuin nyt. Kjartan sanoi, että ihan kuin jäätikkö olis levinny kaikkialle, paksua jäätä kaikki tiet täynnä. Nyt on muutaman päivän satanut ja jää on sulanut monissa paikoissa jo lumisohjoksi.
Menin Móðalla tänään, oli pakko heti koittaa, että millainen se on ilman sitä kipeää sudenhammasta. Se on nyt siis poistettu vihdoin. Ja olihan se ihan ku eri hevonen.. Vasen puolikin kuunteli ja oli pehmeä eikä yhtään kylmä enää. Ja mikä ehkä parasta, Móða kantoi itse itsensä. Ei painanut kädelle enää yhtään! Huomas kyllä, että ite olin vähän hukassa.. Viimeksi ollu taas hevosen selässä pari kuukautta sitten ja ei nyt noilla issikoillakaan oo tullu hirveesti mentyä. Taisi mua pikkasen jännittääkin aluksi ja oli vähän hankaluuksia saada Móða tölttäämään, kun tuntui, etten muista niitä apuja yhtään. Noh, jos huomenna ratsastais ainakin kaks hevosta, niin jos se lihasmuistikin sieltä taas palautuisi.
Nyt oon täällä tutussa tornihuoneessa ja taitaa uni tulla ihan just.. Eyja sanoi vaan, että oo kuin kotonasi ja saat mennä tallille sillon kun haluat ja ota auto millon vaan haluat. Että niin, kyllähän tää on kuin toinen koti.
Katotaan, mitä huominen tuo tullessaan.. Jos aamulla vaikka tekisi pitkän kävelylenkin ja sitten ajoissa tallille. Kuulostaa tarpeeksi tarkalta suunnitelmalta lomalaiselle.
Öitä ja bless!
Kun mun rinkka valui hihnaa pitkin, niin näin jo kaukaa, et mun tuulitakki on puoliksi ulkona siitä kengurutaskusta. Onneksi ei sentään ollu pudonnu kokonaan, mut hitto sentään silti.. Mietin vielä kotona, et uskallanko laittaa siihen taskuun mitään, mut tungin sen tuulipuvun omasta mielestäni niin tiiviisti sinne, et uskoin sen pysyvän siellä ihan hyvin.. No eipä pysyny. Enkä laita siihen taskuun enää mitään ikinä. Vilkaisin sitä tuulitakkia nopeesti, niin helman kiristyskumilanka on vissiin menny poikki.. :( Jääny johonkin kiinni. Mun paras Marmotin takki, nyyh. Täytyy yrittää virittää sitä jotenkin, jos sais korjattua vielä.
Eyja laittoi eilen illalla mulle viestiä, että Eyjan mies tulee hakemaan mut lentokentältä. Luulin, et ajetaan majatalolle hakemaan Eyja, mut sainkin yllättyä ilosesti, kun käännyttiinkin tutulle tallitielle. Siis suoraan lentokentältä tallille, ei huono! Kaja ja Eyja oli hakemassa pizzaa (menihän se dieetti ihan hyvin tähän asti..) ja Kjartan tuli töistä suoraan tallille. Oli niin kiva nähdä kaikkia. Kaikki oli tallissa ennallaan ja hepatkin hörisi tervehdykset.
Täällä(kin) on ollut vissiin vähän epätavallinen talvi, ei ole satanut juuri yhtään ja ollut aika kylmä. Ratsastustiet ei kuulemma oo koskaan ollut näin huonossa kunnossa kuin nyt. Kjartan sanoi, että ihan kuin jäätikkö olis levinny kaikkialle, paksua jäätä kaikki tiet täynnä. Nyt on muutaman päivän satanut ja jää on sulanut monissa paikoissa jo lumisohjoksi.
Menin Móðalla tänään, oli pakko heti koittaa, että millainen se on ilman sitä kipeää sudenhammasta. Se on nyt siis poistettu vihdoin. Ja olihan se ihan ku eri hevonen.. Vasen puolikin kuunteli ja oli pehmeä eikä yhtään kylmä enää. Ja mikä ehkä parasta, Móða kantoi itse itsensä. Ei painanut kädelle enää yhtään! Huomas kyllä, että ite olin vähän hukassa.. Viimeksi ollu taas hevosen selässä pari kuukautta sitten ja ei nyt noilla issikoillakaan oo tullu hirveesti mentyä. Taisi mua pikkasen jännittääkin aluksi ja oli vähän hankaluuksia saada Móða tölttäämään, kun tuntui, etten muista niitä apuja yhtään. Noh, jos huomenna ratsastais ainakin kaks hevosta, niin jos se lihasmuistikin sieltä taas palautuisi.
Nyt oon täällä tutussa tornihuoneessa ja taitaa uni tulla ihan just.. Eyja sanoi vaan, että oo kuin kotonasi ja saat mennä tallille sillon kun haluat ja ota auto millon vaan haluat. Että niin, kyllähän tää on kuin toinen koti.
Katotaan, mitä huominen tuo tullessaan.. Jos aamulla vaikka tekisi pitkän kävelylenkin ja sitten ajoissa tallille. Kuulostaa tarpeeksi tarkalta suunnitelmalta lomalaiselle.
Öitä ja bless!
Kommentit
Lähetä kommentti