Eilen oltiin Kajan kanssa kahdestaan tallilla oikeastaan koko päivä. Lähdin hakemaan Kajaa puolen päivän maissa ja olin kotona vasta kuuden jälkeen. Väsytti niin paljon, että teki mieli mennä samantien nukkumaan.. Kävin kuitenkin vielä kävelemässä ja hakemassa parasta islantilaista pikaruokaa Nonnabitista. Se on vähän niin kuin Subway, mutta sata kertaa parempi ja aidosti islantilainen yritys. Tää ruokailu täällä on muutenkin osoittautunut aika haastavaksi.. Mutta tää oli nyt loma ja huomenna on jo paluu arkeen. Vähän on ehkä huono omatunto, mutta toisaalta, tän olikin tarkoitus olla loma ja kuitenkin vain viisi päivää. Ehtii sitä salaattia ja proteiinia syödä sitten kotonakin :) Huomaa kyllä, että mahaa turvottaa, joten ihan kiva päästä niin sanotusti taas ruotuun..
Mutta niistä hepoista siis.
Ensiksi Móða. Niin kuin jo kerran sanoinkin, Móða on ihan kuin eri hevonen nykyään. Ratsastettavuuden lisäksi jotenkin koko sen olemus on muuttunut. Ei ole enää yhtään niin epäluuloinen ja sulkeutunut kuin viime keväänä. Antaa kiinni tarhasta ihan loistavasti ja on innoissaan lähdössä lenkille. Hyvinkin onnellinen hevonen mun mielestä. Ajoittain huomaa, että Móða tavallaan unohtuu puremaan sieltä vasemmalta kiinni, mut luulen, et se on nykyään vaan ennemminkin tapa, joka on vähän pinttynyt. Siihen ei liity enää sellasta yleistä jännittyneisyyttä tai kireyttä, vaan korvat hörössä ja rentona töltätään eteenpäin. Käynnissä olen yrittänyt taivutella ja liikutella pikkuisen kuolainta varsinkin vasemmalta ja myötää kyllä todella nopeasti. Eilen lähdettiin lenkille Kajan, Annan ja Haraldurin kanssa. Móða halusi olla edessä ja vaikka vauhti tuntui todella maltilliselta, pikkuhiljaa muut jäivät taakse. Totesin, että no mennään me, kyllä ne muut perästä tulee. Töltättiin kisa-alueen läpi sellainen pitkä suora niiiin kovaa ja hienoa tölttiä. Varmaan olis tuomareilta irronnu vähintään kasit ;) Ihan viime metreillä Móða kuitenkin sinkas yhtäkkiä oikeelle ja melkeen mä jatkoin matkaani vasemmalle... Hiton elves ;)
Kilja on varmaan tällä hetkellä mun suosikki. En oikeen keksi edes mitään kerrottavaa, kun sillä on vaan niin kiva ratsastaa. Onhan se nuori vielä ja häsää välillä, mutta hirveen yritteliäs ja innokas menemään aina. Ja löytyy sitä huumorintajuakin niin, että se takapää on vähän lennokas välillä. Tehtiin eilen Kajan kanssa kahdestaan lenkki ja meni kyllä tosi kivasti. Kajalla oli myös vauhdikas heppa, Björt, alla, niin ponit saivat päästellä ihan kunnolla. Loppumatka menikin kävellen, kun jäätä oli sen verran paksusti. Annoin Kiljalle ihan pitkät ohjat ja sai päättää ihan itse reitin, mistä on paras mennä. Poni keskittyi kauheasti ja pari kertaa tuli vähän jännempi paikka, kun oli pieni virtaava "puro" ( siis jään sulamisvesistä, leveydeltään n. 20cm) ja piti hetkeksi pysähtyä miettimään. Kilja vilkaisi muhun, että no mitäs nyt ja mä kohautin olkiani, että en mä tiedä, sinä päätät ;) Rohkeasti sitten Kilja astui "puroon" ja päästiin yli.
Noi ponit joutuu pitkillä reissuilla ylittämään jos jonkinmoista estettä ja aina ihminen ei välttämättä oo se, joka tietää parhaiten, mistä kohtaa joki pitäisi ylittää. Ja kun mennään kovaa, ei poneilla ole kauheasti aikaa ajatella, niin käyntipätkätkin on tärkeitä senkin takia. Enemmän työskentelyä päälle kuin jaloille.
Máni on kyllä todellinen nuori herrasmies. Oon mennyt sen kanssa sisällä nyt kaksi kertaa ja toimii ihan ajatuksella. Muistaakseni oon ennenkin sanonut näin, mutta Mánista varsinkin huomaa, että sillä on Árnin opit ihan tuoreessa muistissa vielä (pitääkin muistaa kirjoittaa myös Árnista muutama rivi..). Mánia voi ratsastaa ihan äänellä ja painolla pelkästään. Ensiksi mulla oli ihan liian kova käsi ja varsinkin oikeessa kierroksessa, Máni helposti tunkee vähän sisälle. Yritin liikaa korjata sitä ohjalla ja ei siitä tullut mitään. Päästin sitten ohjan aika löysäksikin ja keskityin vain painoon ja pieneen kosketukseen sisäpohkeella. Ja kappas. Poni kiertyi nätisti sisäpohkeen ympärille. Tosin sitten totesin, ettei löysä ohjakaan oo hyvä, selkeesti Máni oli vähän hämillään, kun ei ollut suussa tukea ollenkaan. Eli kevyt tuntuma, ääni ja paino. Vitsit meni kivasti :) Katotaan, jos tänään menisin sen kanssa uloskin lenkille.
Niin Árnista. Kyselin, että missä se ukko on, kun ei ole näkynyt tallilla ollenkaan. Vähän odotin kuitenkin sen oudon ukkelin tapaamista.. Árni ei kuulemma kouluta Viddin eikä Kajan hevosia enää, vaan on lähtenyt Tanskaan jollekin pienelle saarelle, jossa on iso hevostila. Islanninhevosia siis ja ilmeisesti turisteille tarkoitettu ainakin osittain. Aika jännä uravalinta, mitä mä nyt Árnia tunnen.. Tai siis se tykkää opettaa, mutta että turisteja? En kyllä mitenkään nää tätä yhtälöä... Ilmeisesti se on ihan vähän aika sitten lähtenyt sinne ja katotaan, miten homma lähtee toimimaan. Perhe on kuitenkin toistaiseksi vielä täällä Islannissa. Ja kuulemma ne on saanu TAAS vauvan?? Siis Árni on oikeesti lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä.. Islantilaiset....
Jooh, piti lähteä kävelemään, mutta paistaa taas aurinko ja sataa samalla rakeita. Islanti......
Bless
Mutta niistä hepoista siis.
Ensiksi Móða. Niin kuin jo kerran sanoinkin, Móða on ihan kuin eri hevonen nykyään. Ratsastettavuuden lisäksi jotenkin koko sen olemus on muuttunut. Ei ole enää yhtään niin epäluuloinen ja sulkeutunut kuin viime keväänä. Antaa kiinni tarhasta ihan loistavasti ja on innoissaan lähdössä lenkille. Hyvinkin onnellinen hevonen mun mielestä. Ajoittain huomaa, että Móða tavallaan unohtuu puremaan sieltä vasemmalta kiinni, mut luulen, et se on nykyään vaan ennemminkin tapa, joka on vähän pinttynyt. Siihen ei liity enää sellasta yleistä jännittyneisyyttä tai kireyttä, vaan korvat hörössä ja rentona töltätään eteenpäin. Käynnissä olen yrittänyt taivutella ja liikutella pikkuisen kuolainta varsinkin vasemmalta ja myötää kyllä todella nopeasti. Eilen lähdettiin lenkille Kajan, Annan ja Haraldurin kanssa. Móða halusi olla edessä ja vaikka vauhti tuntui todella maltilliselta, pikkuhiljaa muut jäivät taakse. Totesin, että no mennään me, kyllä ne muut perästä tulee. Töltättiin kisa-alueen läpi sellainen pitkä suora niiiin kovaa ja hienoa tölttiä. Varmaan olis tuomareilta irronnu vähintään kasit ;) Ihan viime metreillä Móða kuitenkin sinkas yhtäkkiä oikeelle ja melkeen mä jatkoin matkaani vasemmalle... Hiton elves ;)
Kilja on varmaan tällä hetkellä mun suosikki. En oikeen keksi edes mitään kerrottavaa, kun sillä on vaan niin kiva ratsastaa. Onhan se nuori vielä ja häsää välillä, mutta hirveen yritteliäs ja innokas menemään aina. Ja löytyy sitä huumorintajuakin niin, että se takapää on vähän lennokas välillä. Tehtiin eilen Kajan kanssa kahdestaan lenkki ja meni kyllä tosi kivasti. Kajalla oli myös vauhdikas heppa, Björt, alla, niin ponit saivat päästellä ihan kunnolla. Loppumatka menikin kävellen, kun jäätä oli sen verran paksusti. Annoin Kiljalle ihan pitkät ohjat ja sai päättää ihan itse reitin, mistä on paras mennä. Poni keskittyi kauheasti ja pari kertaa tuli vähän jännempi paikka, kun oli pieni virtaava "puro" ( siis jään sulamisvesistä, leveydeltään n. 20cm) ja piti hetkeksi pysähtyä miettimään. Kilja vilkaisi muhun, että no mitäs nyt ja mä kohautin olkiani, että en mä tiedä, sinä päätät ;) Rohkeasti sitten Kilja astui "puroon" ja päästiin yli.
Noi ponit joutuu pitkillä reissuilla ylittämään jos jonkinmoista estettä ja aina ihminen ei välttämättä oo se, joka tietää parhaiten, mistä kohtaa joki pitäisi ylittää. Ja kun mennään kovaa, ei poneilla ole kauheasti aikaa ajatella, niin käyntipätkätkin on tärkeitä senkin takia. Enemmän työskentelyä päälle kuin jaloille.
Máni on kyllä todellinen nuori herrasmies. Oon mennyt sen kanssa sisällä nyt kaksi kertaa ja toimii ihan ajatuksella. Muistaakseni oon ennenkin sanonut näin, mutta Mánista varsinkin huomaa, että sillä on Árnin opit ihan tuoreessa muistissa vielä (pitääkin muistaa kirjoittaa myös Árnista muutama rivi..). Mánia voi ratsastaa ihan äänellä ja painolla pelkästään. Ensiksi mulla oli ihan liian kova käsi ja varsinkin oikeessa kierroksessa, Máni helposti tunkee vähän sisälle. Yritin liikaa korjata sitä ohjalla ja ei siitä tullut mitään. Päästin sitten ohjan aika löysäksikin ja keskityin vain painoon ja pieneen kosketukseen sisäpohkeella. Ja kappas. Poni kiertyi nätisti sisäpohkeen ympärille. Tosin sitten totesin, ettei löysä ohjakaan oo hyvä, selkeesti Máni oli vähän hämillään, kun ei ollut suussa tukea ollenkaan. Eli kevyt tuntuma, ääni ja paino. Vitsit meni kivasti :) Katotaan, jos tänään menisin sen kanssa uloskin lenkille.
Niin Árnista. Kyselin, että missä se ukko on, kun ei ole näkynyt tallilla ollenkaan. Vähän odotin kuitenkin sen oudon ukkelin tapaamista.. Árni ei kuulemma kouluta Viddin eikä Kajan hevosia enää, vaan on lähtenyt Tanskaan jollekin pienelle saarelle, jossa on iso hevostila. Islanninhevosia siis ja ilmeisesti turisteille tarkoitettu ainakin osittain. Aika jännä uravalinta, mitä mä nyt Árnia tunnen.. Tai siis se tykkää opettaa, mutta että turisteja? En kyllä mitenkään nää tätä yhtälöä... Ilmeisesti se on ihan vähän aika sitten lähtenyt sinne ja katotaan, miten homma lähtee toimimaan. Perhe on kuitenkin toistaiseksi vielä täällä Islannissa. Ja kuulemma ne on saanu TAAS vauvan?? Siis Árni on oikeesti lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä.. Islantilaiset....
Jooh, piti lähteä kävelemään, mutta paistaa taas aurinko ja sataa samalla rakeita. Islanti......
Bless
Kommentit
Lähetä kommentti