Minun Islantini

Taas on aika jättää hyvästit täällä rakkaille ihmisille. Kajan hyvästelin jo tallilla tänään aiemmin, sitä hupsua naista tulee kyllä taas ikävä.  Täällä on ollut niin tuulinen päivä tänään, että ei päästy ulos ratsastamaan. Menin Mánilla maneesissa, mutta kummallakaan ei niin sanotusti ollut oikein fiilistä siihen hommaan. Varmaan Mánikin vähän aisti, että mun ajatukset ovat muualla eikä sitten tehty oikein mitään. Muutama kierros tölttiä ja siinä se.  Siivottiin tallissa ja juteltiin vaan. Finnur oli eilen taas ollut kisoissa, mutta jostain syystä tuomarit olivat antaneet ihan surkeita pisteitä, vaikka kuulemma suoritus meni paljon paremmin kuin perjantaina.. Käytiin vielä Eyjan kanssa syömässä kivassa ravintolassa nyt illalla ja kohta pitäis mennä jo nukkumaan, kun herätys on keskellä yötä. Klo 4.30 lähtee bussi lentokentälle. Hohhoijjaa... Oli kivaa taas ja ikävä tulee. Mutta pääseehän tänne taas takaisin. Ja itse asiassa mulla on yksi suunnitelma kesälle. Keksin se...

Eilen oltiin Kajan kanssa kahdestaan tallilla oikeastaan koko päivä. Lähdin hakemaan Kajaa puolen päivän maissa ja olin kotona vasta kuuden jälkeen. Väsytti niin paljon, että teki mieli mennä samantien nukkumaan.. Kävin kuitenkin vielä kävelemässä ja hakemassa parasta islantilaista pikaruokaa Nonnabitista. Se on vähän niin kuin Subway, mutta sata kertaa parempi ja aidosti islantilainen yritys. Tää ruokailu täällä on muutenkin osoittautunut aika haastavaksi.. Mutta tää oli nyt loma ja huomenna on jo paluu arkeen. Vähän on ehkä huono omatunto, mutta toisaalta, tän olikin tarkoitus olla loma ja kuitenkin vain viisi päivää. Ehtii sitä salaattia ja proteiinia syödä sitten kotonakin :) Huomaa kyllä, että mahaa turvottaa, joten ihan kiva päästä niin sanotusti taas ruotuun.. Mutta niistä hepoista siis.  Ensiksi Móða. Niin kuin jo kerran sanoinkin, Móða on ihan kuin eri hevonen nykyään. Ratsastettavuuden lisäksi jotenkin koko sen olemus on muuttunut. Ei ole enää yhtään niin epäluuloinen...

Olipas aikamoinen iltapäivä ja ilta tallilla. Kaja tuli viiden maissa tähän majatalolle ja juotiin vettä, kahvia ja olihan siinä punkkupullokin pöydässä. Urheasti Kaja joi ensin vettä, autolla kun oli. Yhden vesilasin jälkeen Kaja vilkaisi muhun kysyvästi ja nauroin, että joo kyllä mä voin ajaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Minä mammojen juoppokuskina.  Päästiin me tallillekin ja tehtiin lyhyt lenkki Eyjan ja Vinurin kanssa. Kaja jäi siivoamaan tallia. Päätin mennä Kiljalla, vaikka se käyttäytyikin vähän huonosti tossa pari päivää sitten Kjartanin kanssa.. Päästin sen juoksemaan maneesiin ensin muutaman kierroksen ennen kuin kiipesin selkään. Ihan turhaan jännitin, Kilja oli aivan mahtava. Niiiiin hienoa tölttiä, ravia ja laukkaa ja kaikkea. Eikä mitään pomppimista mihinkään suuntaan. Ai että! Kilja on melkeen kuin "big horse" eli siis kuin oikean hevosen kokoinen hevonen. Kun täällä puhutaan muista kuin issikoista niin ne on siis "big horses". Kiljalla on ison h...

Kävin aamupäivällä Kringlanissa kiertelemässä, jos löytyisi jotain kivaa. Päätin mennä bussilla, kun oli niin järkky tuuli, ettei kolmen kilsan kävely hirveästi houkutellut. Noista busseista, täällähän tosiaan pitää olla tasaraha mukana (350 ISK), jos haluaa maksaa käteisellä. Kuskit eivät kanna vaihtorahaa mukana.. mikä on mun mielestä aika käsittämätöntä. Niin ja luonnollisesti korttimaksu ei käy. No ei mulla tietysti ollut kuin 500 ISK seteli ja jotain kolikoita, niin aattelin, että no, ostan sitten kaksi lippua. Ennen on saanut ostaa sellaisia postimerkin kokoisia lippuja kuskeilta eli aattelin, että saan kaksi sellaista 700 kruunulla. Noooh.. bussi tuli ja sanoin kuskille, että ottaisin kaksi lippua. Kuski puhuu vähän hiljaa ja pyydän toistamaan islanniksi ( ha?) . Niitä pieniä lippuja ottaisin siis kaksi. Kuski sanoo jotain, että nine tickets.. Ha? Niin että yhdeksän lippua kymppitonnilla. Voi jessus sentään. Meinasin jo sitten laittaa sen mun 500 ISK setelin sinne lootaan, mutta...

  Tutussa tornihuoneessa ja kotikatu Yksin tallilla ja aurinko paistaa <3 Móða  Ponit nauttii Lähdettiin Móðan kanssa  kahdestaan lenkille Ja tunnin päästä satoikin rakeita ja lunta...  

Lento meni oikein mukavasti, Icelandairilla on kyllä kiva lentää. Penkeissä on sellaset "IPadit" ja sieltä saa valita, haluaako kuunnella musiikkia, kattoa telkkaria tai Islanti- dokkareita tai sitten kattoa leffoja. Mä kulutin kolme ja puoli tuntia katsellen Hobittia :)  Kun mun rinkka valui hihnaa pitkin, niin näin jo kaukaa, et mun tuulitakki on puoliksi ulkona siitä kengurutaskusta. Onneksi ei sentään ollu pudonnu kokonaan, mut hitto sentään silti.. Mietin vielä kotona, et uskallanko laittaa siihen taskuun mitään, mut tungin sen tuulipuvun omasta mielestäni niin tiiviisti sinne, et uskoin sen pysyvän siellä ihan hyvin.. No eipä pysyny. Enkä laita siihen taskuun enää mitään ikinä. Vilkaisin sitä tuulitakkia nopeesti, niin helman kiristyskumilanka on vissiin menny poikki.. :( Jääny johonkin kiinni. Mun paras Marmotin takki, nyyh. Täytyy yrittää virittää sitä jotenkin, jos sais korjattua vielä.  Eyja laittoi eilen illalla mulle viestiä, että Eyjan mies tulee hakemaan mut...

Melkein vuosi edellisestä postauksesta, mutta tarkoitus olikin alunperin kirjoitella kuulumisia Islannista viime vuoden vaihtokeväältä. Nyt tuntuu oikealta hetkeltä palata hetkeksi maailman kartalle, sillä huomenna lentokoneen nokka suuntaa jälleen kohti tuota rakasta saarta :) Tiedossa on vain vajaan viikon reissu, mutta koitan iltaisin päivitellä blogia vähän päivän puuhista. Varoituksen sana, tiedossa on heppoja. Ja heppoja vähän lisää :)  Lueskelin noita vanhoja tekstejä ja vasta siinä kohtaa tajusin, kuinka ikävä mulla onkaan ollut Islantiin. Ikävä niitä ihmisiä, Reykjavíkia ja tietysti niitä heppoja. Ihanaa päästä sinne takaisin, ja mikä parasta, tuttuun majataloon Eyjan hoiviin. Nähdään huomenna Islanti!