Reissussa, päivät 7 ja 8

Lähdettiin aamulla Hólmavikista etelämpään, määränpäänä Länsivuonojen etelärannikko ja seuraava majapaikka. Siellä etelärannikolla on kuuluisa lintukallio Látrabjarg, jossa olis todennäköisesti ollut lunneja. Noh tuli kuitenkin pienehkö vastoinkäyminen nimeltään lumimyrsky.. Katsottiin tiekartasta (täällä on yksi nettisivusto, jolta näkee teiden kunnon värikoodein merkittynä), että seuraava tienpätkä on wet snow ja siinä oli myös merkki blowing snow. Tien alku oli ihan kuivaa asfalttia, naureskeltiinkin siinä, että noh missäs se loska nyt on. Ja kun tie alkoi nousta ylöspäin, niin sää ja tie paheni hetkessä. Yhtäkkiä näkyvyys oli täysin nolla, meillä oli pikkasen liian kova nopeus ja sitte oltiinkin jo lumikinoksessa.. En oo ikinä ollu niin kauhuissani. Olinhan mä jo kerran täällä lumimyrskyssä, mut sillon kaupungissa. Tällä kertaa oltiin vuorella keskellä ei mitään. Oltiin kaikki ihan paniikissa ja auto oli niin jumissa siellä lumikasassa, kuin vaan voi olla. Onneksi meidän ympärillä pyöri aura-auto, joka yritti vähän aurata lunta pois, mut ei se auto siltikään liikkunu mihinkään. Soitettiin sitten tiepalveluun ja sieltä tuli auto hinaamaan meidät irti. Kuljettiin loppumatka lumimyrskyn läpi aura-auton takapuskurissa kiinni. Ja siis sitä myrskyä kesti n. 4km ajan (joka kyllä tuntui ikuisuudelta, kun oli vaan niin kauhusta jäykkänä edelleen), mutta kun alettiin laskeutua vuorelta alas, pilvet repeili ja aurinko alkoi paistamaan. Siinä kohtaa alkoi jo olo helpottua ja nousi vaan kyyneleet silmiin, kun päästiin siltä kauhujen tieltä pois. Suosiolla jätettiin Länsivuonot kokonaan taaksemme ja jatkettiin matkaa kohti etelää ja Reykjavíkia. Yövyttiin Snaefellsnesissa pikkumökissä, onneksi saatiin sieltäkin tällainen extempore-majoitus. Mä olin jo ihan valmis ajamaan Reykjavíkiin asti, mutta onneksi jatkettiin reissua vielä sen verran, että kierrettiin Snaefellsnesin niemi. Siellä oli tosi kaunista, sää oli kaunis ja saatiin hyvä päätös meidän reissulle, ettei lumimyrsky jäänyt päällimmäisenä muistoihin. 

Snaefellsnesistä ei aja kuin pari tuntia Reykjavíkiin ja oltiin täällä joskus viiden maissa iltapäivällä. Ihana helpotuksen tunne, kun Reykjavík alkoi häämöttää edessä ja vielä suurempi helpotus, kun auto pysähtyi kotimajatalon eteen. Eyja riensi mua vastaan ja halasi lämpimästi. Kuulemma ovat ajatelleet mua koko ajan ja kattoneet säätiedotuksia ja pohtineet, missä me mennään. Hepat kaipaa kuulemma liikutusta, Móda oli "crazy" eilen ja torstaina lähdetään jo aamulla tallille ja tiedossa on pitkä ratsastus Reykjavíkiin ja takaisin Hafnafjörduriin. Eyjan kissa Jellybelly nukkuu nyt mun vieressä, aurinko paistaa ja kolme viikkoa Islantia jäljellä.

Oon onnellinen. Eipä mulla muuta :)


Bless!