Parhaita päiviä

Eilen sunnuntaina oli viime viikon ensimmäinen päivä, kun en ollut tallilla. Oltiin kavereiden kanssa eilen päivällä brunssilla ja sen jälkeen tulin kotiin vähän pakkailemaan huomista reissuun lähtöä varten. Koitan kirjotella blogiin reissun päältä edes muutaman rivin joka päivä, vielä kun päivän tapahtumat on tuoreessa muistissa. Eilen illalla näin työkaverin Tampereelta, ne tuli tänne muutaman päivän lomalle isolla porukalla. Oltiin tosi hienossa ravintolassa syömässä ja ruoka oli kyllä ihan uskomattoman hyvää. Vielä nyt aamullakin on maha täynnä, ettei oikein maistu muu kuin kahvi :) Ja työkaveri toi myös salmiakkia.. kokonaisen muovikassillisen! Neljä pussia karkkia ja kaks Fazerin sinistä... Huhhuh! Kuulemma oli vingutettu firman luottokorttia näitä tuliaisia varten, ja ihan esimiehen luvalla :D No suklaalevyt ainaki menee hetkessä tallilla, islantilaiset tykkää suomalaisesta suklaasta.

Mutta jos vähän heppajuttujakin välillä.. Päivät sekoittuvat toisiinsa, joten parempi kirjotella hevoskohtaisesti viikon tapahtumia.

Katla
Menin Katlalla viimeksi viikko sitten.. Pikkunen on kyllä nyt ollu aika heitteillä, ei vaan aika riitä. Ja nyt kun oon menny paljon myös näillä "isommilla" issikoilla, niin Katla tuntuu niin järkyttävän pieneltä. Se on niin kaponenki, et musta tuntuu, et mun tasapaino on ihan kateissa nykyään sen selässä. Tehtiin silloin viikko sitten pitkä lenkki ja käytiin kahlaamassa läheisessä järvessä. Pikkunen oli rohkea ja uskalsi mennä, ei tarvinnu edes paljoa suostutella. Ollaan nyt käyty muidenkin kanssa kahlaamassa, niiden kuulemma pitää taas tottua veteenkin, kun kesällä on tiedossa joen ylityksiä ja semmosta. 

Toivottavasti Eyjan siskontytär Birna tulis tallille, niin se ainakin haluaa mennä Katlalla. Täytyy kyllä tänään ehdottomasti liikuttaa pikkunen, jos tallille menen.. 

Krummi
Krummilla menin alkuviikosta pienen lenkin. Taisi olla samana päivänä, kun menin Katlallakin. Yritin vain saada Krummin tölttäämään reippaasti. Se osaa töltätä todella hyvin, mut isossa porukassa tosiaan mielummin ravaa. Se ei oikeen tunnu uskovan itseensä, et oikeesti osaa töltätä ja pysyy muiden vauhdissa siinäkin askellajissa. Krummi on kyllä tosi hyvä hevonen ja aivan loistava, kun sen kanssa menee yksin. Se on ihan pelkkää iloa istua sen selässä ja se töltti on todella lennokasta ja vauhdikasta, vaikka Krummi ei itse sitä uskokaan. Täytyis tehdä noita lyhyitä ja tosi reippaita tölttilenkkejä sen kanssa useemminkin, jos se auttais tohon ongelmaan.

Feykkir
Tää on uus tuttavuus edelliseltä viikonlopulta. Feykkir on Birningurin veli. Kaja pyysi, jos voisin ottaa sen. Eyja oli aiemmin kertonut mulle, et se ei oo ihan niin helppo kuin siskonsa ja Kaja putosi viime vuonna siltä aika pahasti. Kjartan tuli kahvihuoneeseen ja kyseli, kenet me otetaan ja Kaja sanoi, että Nea ottaa Feykkirin. Kjartan kohotti kulmiaan, hymähti eikä sanonut mitään. Olin vaan, et jahas, mitäs tästä mahtaa tulla.. Haettiin hepat sisälle ja laitettiin kuntoon. Sit Kjartan tokaisi vaan, et Feykkir on sit ihan erilainen kuin kaikki muut, mitään muuta hän ei sano. Kyl mä siinä muutamaa ajatusta pyörittelin, et onkohan tää nyt ihan viisasta.. Niiden laavakivien joukkoon kun ei olis ihan hirveen kiva pudota... Ja siis hyvinhän se meni. Feykkir on vaan iso ja sillä on isot liikkeet. Vähän se oli kans raskas kädelle, mut en viittiny sit ekalla kerralla ihan hirveesti sitä yrittää "ratsastaa". Ja muutenkin meitä oli sillon 15 ratsukon porukka, ni oli vähän sellasta possujunassa tai- kasassa menemistä muutenkin. Menin sillä sitten uudestaan tossa joku päivä ja uskalsin vähän vaatiakin siltä jotain. Ja se oli itse asiassa tosi hauskaa! Se ei anna mitään ilmaseks, et on se siinä suhteessa vähän erilainen, mut sain sen oikeesti menemään aika kivasti. Kaja vaan myhäili tyytyväisenä, kun näki, miten me töltättiin. 

Birningur
Vain yksi Birningur-päivä tällä viikolla. Se oli ihan ihmeellinen alkumatkasta, tosi kova oikeelta. Muutenkin tuntu, et ei se ollu ihan oma itsensä ja sanoin Kajallekin siitä. Jonkun matkaa mentiin ja aloin oikeesti ihmettelemään, et mikä hitto tota oikeeta puolta vaivaa, et ei se oo ikinä ollu näin kova sieltä. Pysähdyin ja kumarruin kattomaan, et onks siellä nyt jotain erikoista. Niin jooh... Mä olin laittanu turpiksen jotenki ihmeellisesti kuolaimen ja ohjan päältä, ei ollu ihmekään, et Birningur oli pikkasen outo! Idioottiminä... Kummasti meno parani ja poni piristyi, kun turparemmi laitettiin oikein. Voi hohhoijjaa. Loppumatka olikin sitten tyypillistä Birninguria, reipasta ja lennokasta ja mä vaan nautiskelin :) 

Móða
Tässä on oikeestaan ollu mun tämän viikon projekti. Saatiin tiistaina Suomesta ne Hackamoret ja oon menny niillä nyt kolme kertaa tällä viikolla. Ei ne nyt ollu sellaiset "ihmeiden tekijät" niin kuin vähän olin toivonut, mutta hyvin Móða on ne tajunnut. Árni piti mulle tuntia tossa joku päivä ja oli ihan aidon hämmästyny, et kyllä: Móða oikeesti hidastaa, pysähtyy ja kääntyy niiden kanssa. Ja ekaa kertaa se sanoi mulle suoraan, et hän on tosi vaikuttunu siitä, et miten hevoset näyttää oikeesti tykkäävän musta. Kuulemma Móða on tosi vaikeeta saada kiinni tarhasta.. Nojoo mulle se kyllä antaa kiinni heti. Mutta ehkä Árni ei tiedä sellaisesta salaisesta voimasta kuin nammi.. ;) 

Árni korjaili taas mun asentoa, mä oon islantilaiseen tyyliin nähden kuulemma vähän liiankin ryhdikäs. Saatan jopa nojata vähän taaksekin.. No Árni korjas mua hiukan eteenpäin, et mun on helpompi käyttää jalkaa polvesta alaspäin ja nostaa takapuolta tarvittaessa. Kyl se Móðalla toimi itse asiassa tosi hyvin. Mulla on kans paha tapa puristaa polvilla, josta Árni huomautteli myös. Tähän oikeestaan ne selkeät asiat sitten loppuikin... Árni pyysi mua vaatimaan Móðalta vähän enemmän muotoa ja oikeestaan luotiviivaa, mistä mä olin ihan hämmentyny. Tän tunnin jälkeen selvittelin asiaa hiukan, ni joo, näiltäkin kyllä ihan vaaditaan peräänantoa ja samantapaista muotoa kuin muillakin. Kilpailuja varten on se "kilpailumuoto" eli hevosten päätä "nostatetaan" vähän, kaiketi siksi, että liikkeet olis näyttävämmät. Muttajoo.. Lopputunti oli kyllä sellaista pers edellä puuhun menoa. Se on vaan aika lailla fakta täällä, et nää ratsastaa tosi paljon kädellä, ja useimmiten kovalla kädellä. Ja niin neuvo Árnikin mua tekemään. Ajoittain meillä oli kuulemma tosi hyviä kierroksia ja Árnin mielestä näytti tosi hyvältä, mut mä vaan ajattelin, et ei tässä oo mitään tolkkua. Hackamoret + hevonen, joka on raskas kädelle+ käytännössä pelkällä kädellä ratsastaminen... Ei. Yksinkertaisesti ei. No onneks muina päivinä sain touhuta yksinäni ja menin ulkonakin pikkulenkin niiden kanssa. Ei noi hackamoret mikään järjetön menestys tosiaan oo ollu, mut niin kuin yksi tyttö tiivisti, hackamoret on joskus hyvä keino ottaa yksi askel taaksepäin. Lauantaina laitoin Móðalle kuolaimet suuhun ja lähdettiin lenkille porukalla ja se oli ihan kertakaikkisen mahtava. Ajattelin itekseni siinä, et nyt kyl tuntuu todella hyvältä ja sitten yks toisensa jälkeen meidän seurueesta sanoi, että te näytätte todella hyvältä yhessä. Eyja oli aivan haltioissaan. Näillä on myös sellanen ajattelutapa, et jos hevonen kuolaa ja suu vaahtoaa kuolaimen kanssa, niin silloin hevonen tykkää siitä kuolaimesta. En nyt ite oo ihan varma tosta, mutta ainakin Móða tuntui todella hyvältä. Ja mikä ehkä tärkeintä, se oli läsnä koko ajan. Ei menny sinne kuoreen, mikä sillä on vähän tapana. Puree hampaat yhteen, painaa pään alas ja vaan menee. Se ei oo mukava tunne ratsastajalle, koska sen tosiaan tuntee, et tää hevonen ei oo nyt hanskassa. Kotimatkalla Eyja sanoi, et "you really connected with Móða today". Jes :)

Tosiaan huomenna sitten reissuun ja ei hevosia viikkoon. Varmasti kuitenkin ihan huippuviikko tulossa ja ootan innolla! 

Ja hui, tasan kuukausi Islantia jäljellä. Mihin tää aika on mennyt....