1. Pitkäperjantai
Mentiin tallille ja Garðan ja Kaja oli siellä jo. Garðan on tosi hyvä kokki ja se keitti siellä isoa kattilallista kalakeittoa. Oli pääsiäiskoristeita ja kaikkea. Sitten alkoi porukkaa tulla syömään ja mekin tietysti syötiin, oli ihan mahtavan hyvää soppaa! Ihana perinne muutenkin, kaikki yhdessä koossa jutellen ja syöden. Syömisen jälkeen laitettiin hepat kuntoon ja lähdettiin porukalla lenkille. Mä otin Katlan, siitä on tullu nyt ihan parin viikon aikana niiiiiin hyvä. Oon nyt muutaman kerran käyttäny sillä etujaloissa "sukkia" eli sellaisia valkoisia painoja, jotka laitetaan kavion ympärille. Niitä käytetään tölttiä varten, niin koulutuksessa kuin treenaamisessakin. Ne painot "ohjaa" tölttäämään ja jo tölttäävillä ne tekee askeleista näyttävämmät. Kaja ei ikinä ratsasta pitkäperjantaisin, liittyy kuulemma katolisuuteen, ja se jäi siivoomaan tallia, kun me muut lähdettiin. En tiiä, ehkä pitkäperjantailla ja karsinoiden siivoomisella on Kajan mielessä joku yhteys.. Onhan tietysti se koko talven kasaantunu k*sip*skapatja aika kärsimystä siivota... Ja meninhän mäkin sinne karsinaan sitten heilumaan hangon ja lapion kanssa nuorimmakseni. Ihan sellanen pieni ajatus vaan viivähti hetken mun mielessä, et kuinka paljon helpompaa ois siivota nää karsinat kunnolla edes muutaman kerran viikossa....
2. Lauantai
Lähettiin tallille taas tosi aikasin, jo yhden maissa päivällä. Ja taas oli vuorossa ruokailua, tällä kertaa brunssi toisen tallin keittiössä. Miksei Suomessa oo mitään tämmösiä? Kaikki yhdessä ja sulassa sovussa, niin hyvä yhteishenki tossa porukassa. Brunssin jälkeen taas laittamaan heppoja kuntoon, tällä kertaa otin Björkin, kun Kaja ei halunnut lauantainakaan vielä ratsastaa. Kaja oli vaan iloinen, kun Björk saa liikuntaa. Kaja muutenki hehkuttaa mua pitkin tallia, pikkasen menee överiksi ehkä :) Jos mut esitellään uudelle ihmiselle "Here is Nea, she is a wonderful rider", niiiiin... Se myös kysyi, kun alettiin miettiä hevosia ja lenkille lähtöä, että kuin monta hevosta haluun tänään ratsastaa.. Vastasin, että voisin mä ton Björkin vaikka ottaa. Hauska nainen... Mentiin uutta, vähän pidempää reittiä sillä kertaa. Vaikka ei se nyt niin pitkältä tuntunu, ku nää pitää taukoja melkeen jokasen kilometrin jälkeen. Polun varrella on tällaisia pysähdyspaikkoja, rakennettu parruja, joihin saa laittaa hevoset kiinni. Sit kaivetaan taskuista pari olutta ja rupatellaan hetki. Sit taas selkään ja matka jatkuu... Björk oli aaaaaivan loppu, kun päästiin takaisin. Loppumatkasta tuntui, et se ei enää tiiä jaloistaankaan mitään, askellajit oli sen verran kummallisia. Oli vähän liian rankka reissu, kun se on ollu vasta pari viikkoa tallissa... Tehtiin tallihommat ja kummasti taas kello venähti jo illan puolelle.
3. Sunnuntai, 1. pääsiäispäivä
Täällä sunnuntai on se pääsiäisen "pääpäivä". Kaikki toivotteli happy easter ja Eyjalle tuli perhettä syömään. Garðan ja Kaja oli í landi eli maaseudulla, joten sovittiin, että mä meen tekee tallin ja ratsastamaan. Yksin. Autolla. Automaattivaihteisella autolla. Mua jännitti ihan hirveesti, ensinnäkin siks, et en oo ajanu täällä koskaan. Toiseks, on muutenki ollu taukoa ajamisesta monta kuukautta. Kolmanneks, oon vaan kerran elämässäni ajanu automaatilla. No hyvinhän se meni kuitenki, olin ihan ku vanha tekijä tuolla liikenteessä Land Roverin kanssa! Ei kyl onneksi tarvinnut ihan yksin mennä, kun yks suomalainen Sami tuli mun kanssa, se asuu siis tässä samassa majatalossa. Sami on valokuvaaja ja sen kuvia voi käydä katsomassa täältä:
http://islantiin.com/nea-and-the-horses/
Oli hauska päivä ja ihana katsella noita kuvia sitten joskus myöhemmin Suomessa!
4. Maanantai, 2. pääsiäispäivä
Taas tallille, Eyjan siskontytär Birna oli myös mukana. Birna on 12-vuotias ja on vähän pakko yrittää kommunikoida islanniksi, kun ei se kuitenkaan hirveästi osaa englantia. Yllättävän hyvin kylläkin! Mut paljon matalampi kynnys yrittää puhua islantia lapselle kuin aikuiselle, hyvää harjoitusta mulle siis. Muutenkin huomaan päivä päivältä, miten paljon oikeestaan jo ymmärrän islantia. Yksi nainenkin taas kysyi sillon lauantaina brunssilla, et kuinka paljon ymmärrän niiden puhetta ja sanoin, et kyl mä jonkun verran. Siihen se nainen vastas, et hänestä tuntuu, et mä ymmärrän paljon enemmän, kuin noi useimmat tuolla tallilla tietääkään.. Ei siis kannata puhua salaisuuksia islanniksi enää ;) Tänäänkin pystyin aika hyvin seuraamaan kokonaisen keskustelun islanniksi. Jess! Eyja kertoi tänään, että yks Palmi haluais ostaa Katlan tyttärelleen. Palmi on aika uus tuttavuus, mut ihan mun yhen suomalaisen kaverin kaksoisolento! Sanoinkin tälle suomalaiselle versiolle, et en tiennykään, et sulla on kaksoiselämä Islannissa hevosen omistajana. Mut Palmi on ehkä vähän sählä. Tai niinku Eyja sanoo, sillä ei oikeen tuu nää hevoshommat "luonnostaan", se yrittää, mut sit kuitenki aina joku menee pieleen. Puhuttiin Birnasta, kun totesin vaan, et mun mielestä se tyttö on ihan luonnonlahjakkuus, niin Eyjakin sano siihen, et on samaa mieltä, taitaa olla tytöllä veressä. Hevosihmiset ainaki ymmärtää ton "se on veressä"- jutun, se vaan on vähän kohtalo eikä siitä pääse enää eroon. Täällä kuitenki ratsastus on sen verran yleinen harrastus, et yllättävän paljon sekaan mahtuu myös niitä, joilla se ei oo veressä. Ja ainaki Palmi on yks niistä, se joku "tatsi" puuttuu. Tänään Palmi oli laittanu hevoset ulos tarhoihin, ja aivan väärin... Hyväähän se toki tarkotti eikä nyt mitään vahinkoa päässy syntymään. Ja nyt ehkä joku ihmettelee, et oliks sil sittenki väliä, et eikös niitä issikoita voinukaan laittaa samaan läjään kaikkia, niin joo, Móda ja Grummi on ollut kahdestaan ja kaikki loput kymmenen samassa tarhassa. Ei hirveen vaikea järjestys muistaa, mutta Palmi oli kyllä tehny sellaset sekotukset tälle päivälle.. Mutta niin, siitä Katlan ostamisesta. Eyja ei oikein tiedä, mitä tekis, toisaalta ne olis valmiita myymään Katlan, koska kenelläkään ei mun lähdön jälkeen oo aikaa sille. Mut toisaalta Eyja ei haluais myydä sitä Palmille ja Árni (aikaisemmassa tekstissä Artni) sanoi Eyjalle, ettei sais missään nimessä myydä Palmille.. Noh, he päättää, mikä on parasta. Puhuttiin Eyjan kanssa, et Katla on kyllä aika täydellinen perhehevonen, pikkusen säikky vielä, mut sitku se saa sen oman ihmisen, ni on ihan ku ihmisen mieli. Tollasista helpoista perhehevosista on kova kysyntä koko ajan, ja niistä pyydetään aika paljonkin. Siis islantilaisten mittapuulla.. Kyselin, että mitä Katlasta kannattaisi pyytää, niin kuulemma jotain 2000€ luokkaa todennäkösesti.. Eihän se oo paljon mitään!
Mun mielikuvitus laukkailee välillä sellasissa sfääreissä ja mahdollisuuksissa ja koulun jälkeisissä ajoissa... Mahdollisesta mahdottomaan. Ja kuitenkaan, ne mahdottomatkaan ajatukset ei enää tunnu niin mahdottomilta. Itse asiassa ne vois olla mahdollisempia, kuin mä itse osaan ajatellakaan... :)
Mentiin tallille ja Garðan ja Kaja oli siellä jo. Garðan on tosi hyvä kokki ja se keitti siellä isoa kattilallista kalakeittoa. Oli pääsiäiskoristeita ja kaikkea. Sitten alkoi porukkaa tulla syömään ja mekin tietysti syötiin, oli ihan mahtavan hyvää soppaa! Ihana perinne muutenkin, kaikki yhdessä koossa jutellen ja syöden. Syömisen jälkeen laitettiin hepat kuntoon ja lähdettiin porukalla lenkille. Mä otin Katlan, siitä on tullu nyt ihan parin viikon aikana niiiiiin hyvä. Oon nyt muutaman kerran käyttäny sillä etujaloissa "sukkia" eli sellaisia valkoisia painoja, jotka laitetaan kavion ympärille. Niitä käytetään tölttiä varten, niin koulutuksessa kuin treenaamisessakin. Ne painot "ohjaa" tölttäämään ja jo tölttäävillä ne tekee askeleista näyttävämmät. Kaja ei ikinä ratsasta pitkäperjantaisin, liittyy kuulemma katolisuuteen, ja se jäi siivoomaan tallia, kun me muut lähdettiin. En tiiä, ehkä pitkäperjantailla ja karsinoiden siivoomisella on Kajan mielessä joku yhteys.. Onhan tietysti se koko talven kasaantunu k*sip*skapatja aika kärsimystä siivota... Ja meninhän mäkin sinne karsinaan sitten heilumaan hangon ja lapion kanssa nuorimmakseni. Ihan sellanen pieni ajatus vaan viivähti hetken mun mielessä, et kuinka paljon helpompaa ois siivota nää karsinat kunnolla edes muutaman kerran viikossa....
2. Lauantai
Lähettiin tallille taas tosi aikasin, jo yhden maissa päivällä. Ja taas oli vuorossa ruokailua, tällä kertaa brunssi toisen tallin keittiössä. Miksei Suomessa oo mitään tämmösiä? Kaikki yhdessä ja sulassa sovussa, niin hyvä yhteishenki tossa porukassa. Brunssin jälkeen taas laittamaan heppoja kuntoon, tällä kertaa otin Björkin, kun Kaja ei halunnut lauantainakaan vielä ratsastaa. Kaja oli vaan iloinen, kun Björk saa liikuntaa. Kaja muutenki hehkuttaa mua pitkin tallia, pikkasen menee överiksi ehkä :) Jos mut esitellään uudelle ihmiselle "Here is Nea, she is a wonderful rider", niiiiin... Se myös kysyi, kun alettiin miettiä hevosia ja lenkille lähtöä, että kuin monta hevosta haluun tänään ratsastaa.. Vastasin, että voisin mä ton Björkin vaikka ottaa. Hauska nainen... Mentiin uutta, vähän pidempää reittiä sillä kertaa. Vaikka ei se nyt niin pitkältä tuntunu, ku nää pitää taukoja melkeen jokasen kilometrin jälkeen. Polun varrella on tällaisia pysähdyspaikkoja, rakennettu parruja, joihin saa laittaa hevoset kiinni. Sit kaivetaan taskuista pari olutta ja rupatellaan hetki. Sit taas selkään ja matka jatkuu... Björk oli aaaaaivan loppu, kun päästiin takaisin. Loppumatkasta tuntui, et se ei enää tiiä jaloistaankaan mitään, askellajit oli sen verran kummallisia. Oli vähän liian rankka reissu, kun se on ollu vasta pari viikkoa tallissa... Tehtiin tallihommat ja kummasti taas kello venähti jo illan puolelle.
3. Sunnuntai, 1. pääsiäispäivä
Täällä sunnuntai on se pääsiäisen "pääpäivä". Kaikki toivotteli happy easter ja Eyjalle tuli perhettä syömään. Garðan ja Kaja oli í landi eli maaseudulla, joten sovittiin, että mä meen tekee tallin ja ratsastamaan. Yksin. Autolla. Automaattivaihteisella autolla. Mua jännitti ihan hirveesti, ensinnäkin siks, et en oo ajanu täällä koskaan. Toiseks, on muutenki ollu taukoa ajamisesta monta kuukautta. Kolmanneks, oon vaan kerran elämässäni ajanu automaatilla. No hyvinhän se meni kuitenki, olin ihan ku vanha tekijä tuolla liikenteessä Land Roverin kanssa! Ei kyl onneksi tarvinnut ihan yksin mennä, kun yks suomalainen Sami tuli mun kanssa, se asuu siis tässä samassa majatalossa. Sami on valokuvaaja ja sen kuvia voi käydä katsomassa täältä:
http://islantiin.com/nea-and-the-horses/
Oli hauska päivä ja ihana katsella noita kuvia sitten joskus myöhemmin Suomessa!
4. Maanantai, 2. pääsiäispäivä
Taas tallille, Eyjan siskontytär Birna oli myös mukana. Birna on 12-vuotias ja on vähän pakko yrittää kommunikoida islanniksi, kun ei se kuitenkaan hirveästi osaa englantia. Yllättävän hyvin kylläkin! Mut paljon matalampi kynnys yrittää puhua islantia lapselle kuin aikuiselle, hyvää harjoitusta mulle siis. Muutenkin huomaan päivä päivältä, miten paljon oikeestaan jo ymmärrän islantia. Yksi nainenkin taas kysyi sillon lauantaina brunssilla, et kuinka paljon ymmärrän niiden puhetta ja sanoin, et kyl mä jonkun verran. Siihen se nainen vastas, et hänestä tuntuu, et mä ymmärrän paljon enemmän, kuin noi useimmat tuolla tallilla tietääkään.. Ei siis kannata puhua salaisuuksia islanniksi enää ;) Tänäänkin pystyin aika hyvin seuraamaan kokonaisen keskustelun islanniksi. Jess! Eyja kertoi tänään, että yks Palmi haluais ostaa Katlan tyttärelleen. Palmi on aika uus tuttavuus, mut ihan mun yhen suomalaisen kaverin kaksoisolento! Sanoinkin tälle suomalaiselle versiolle, et en tiennykään, et sulla on kaksoiselämä Islannissa hevosen omistajana. Mut Palmi on ehkä vähän sählä. Tai niinku Eyja sanoo, sillä ei oikeen tuu nää hevoshommat "luonnostaan", se yrittää, mut sit kuitenki aina joku menee pieleen. Puhuttiin Birnasta, kun totesin vaan, et mun mielestä se tyttö on ihan luonnonlahjakkuus, niin Eyjakin sano siihen, et on samaa mieltä, taitaa olla tytöllä veressä. Hevosihmiset ainaki ymmärtää ton "se on veressä"- jutun, se vaan on vähän kohtalo eikä siitä pääse enää eroon. Täällä kuitenki ratsastus on sen verran yleinen harrastus, et yllättävän paljon sekaan mahtuu myös niitä, joilla se ei oo veressä. Ja ainaki Palmi on yks niistä, se joku "tatsi" puuttuu. Tänään Palmi oli laittanu hevoset ulos tarhoihin, ja aivan väärin... Hyväähän se toki tarkotti eikä nyt mitään vahinkoa päässy syntymään. Ja nyt ehkä joku ihmettelee, et oliks sil sittenki väliä, et eikös niitä issikoita voinukaan laittaa samaan läjään kaikkia, niin joo, Móda ja Grummi on ollut kahdestaan ja kaikki loput kymmenen samassa tarhassa. Ei hirveen vaikea järjestys muistaa, mutta Palmi oli kyllä tehny sellaset sekotukset tälle päivälle.. Mutta niin, siitä Katlan ostamisesta. Eyja ei oikein tiedä, mitä tekis, toisaalta ne olis valmiita myymään Katlan, koska kenelläkään ei mun lähdön jälkeen oo aikaa sille. Mut toisaalta Eyja ei haluais myydä sitä Palmille ja Árni (aikaisemmassa tekstissä Artni) sanoi Eyjalle, ettei sais missään nimessä myydä Palmille.. Noh, he päättää, mikä on parasta. Puhuttiin Eyjan kanssa, et Katla on kyllä aika täydellinen perhehevonen, pikkusen säikky vielä, mut sitku se saa sen oman ihmisen, ni on ihan ku ihmisen mieli. Tollasista helpoista perhehevosista on kova kysyntä koko ajan, ja niistä pyydetään aika paljonkin. Siis islantilaisten mittapuulla.. Kyselin, että mitä Katlasta kannattaisi pyytää, niin kuulemma jotain 2000€ luokkaa todennäkösesti.. Eihän se oo paljon mitään!
Mun mielikuvitus laukkailee välillä sellasissa sfääreissä ja mahdollisuuksissa ja koulun jälkeisissä ajoissa... Mahdollisesta mahdottomaan. Ja kuitenkaan, ne mahdottomatkaan ajatukset ei enää tunnu niin mahdottomilta. Itse asiassa ne vois olla mahdollisempia, kuin mä itse osaan ajatellakaan... :)
Kommentit
Lähetä kommentti