Minun Islantini

  Varmaankin osuvin käännös suomeksi olisi kiitollisuuspäiväkirja - pitäisi useamminkin muistaa kiittää asioista, joita elämässäni jo on ja mistä kaikesta saakaan olla kiitollinen. Ja oleellista on huomata pienemmätkin kiitollisuuden aiheet - tosin tässä nyt listaan aika isojakin aiheita omasta elämästä. 1. Aurinkoinen maanantaiaamu Thingeyrissä - oli niin hiljaista, kun klo 05:30 lähdin kävelemään toimistolle. Ei tuullut, meri oli tyyni. Pysähdyin hetkeksi risteykseen ja vain katselin vuonoa - koitin painaa mieleeni sen hetken. 2. Hyviä ystäviä ympäri maailmaa.  On valtava rikkaus, kun on niin hyviä ystäviä niin monessa maassa. Vaikka en itse olekaan matkustellut Euroopan ulkopuolella, on niin avartavaa keskustella Julian kanssa, joka kertoo, miten asiat ovat Jenkeissä (eivät todellakaan kovin hyvin...) ja moni asia, jota Suomessa pitää itsestäänselvyytenä ei itse asiassa todellakaan ole sitä muualla. Ilmainen koulutusjärjestelmä, työsuhde-edut... you name it. Ja toki myös nä...

  .. että seuraavaan blogipostaukseen menee 2,5 vuotta. Paljon on tapahtunut välissä - kaikki varmasti tietävät, mitä se "paljon" tässä pääasiassa tarkoittaa. Islannissa ei ole enää voimassa matkustamiseen liittyviä rajoituksia, joten kaikki sujui aika lailla kuten aina ennenkin. Reykjavíkissa oli paljon turisteja, mutta ei mielestäni sellaista tunkua, jota muutama vuosi sitten oli. Tosin kesäkausi on täällä vasta alkamassa. Päätin tulla tänne nyt kesäkuussa, jotta näkisin vielä viimeiset lumen rippeet vuorten huipuilla ja lupiinit - liilat kukkameret teiden reunoilla ja vuorten rinteillä. Sain molemmat, tosin lupiinit ovat tänä vuonna hieman myöhässä ja h-hetki on vasta edessä - todennäköisesti saan sen nähdä tässä reilu parin viikon aikana, jonka vietän täällä. Yllättävän paljon on muuttunut tällaisessakin paikassa, jossa aika tuntuu pysähtyneeltä. Kalankasvatus on elinkeinona ryöpsähtänyt ihan uusiin mittoihin täällä, ja (ehkä valitettavasti) vain jatkaa kasvuaan. Turistej...

Pari viimeistä päivää tällä erää ovat olleet verkkaisia, hyvin tavallisia. Lomapäivät ovat tulleet todella tarpeeseen - on ollut aikaa ja energiaa miettiä muita juttuja kuin töitä. Huomaan taas olleeni hieman "kuplassa" täällä - näiden ihmisten ja asioiden kanssa. Olen ollut kovin vähän yhteydessä Suomeen, mikä ei sinänsä ole tarkoituksellista tai varsinkaan mitenkään "pahalla - se vain tuppaa menemään niin. Elämässäni on kaksi paikkaa ja niiden ihmiset - Suomessa ei ymmärretä elämää täällä ja toisin päin. Tuntuu hölmöltä selittää Suomessa ihmisistä, joita kukaan muu ei ole tavannut tai asioista, joita kukaan Suomessa ei ihan pysty käsittämään. Samalla tavalla täällä Islannissa tuntuu kaikki Suomen asiat hieman kaukaisilta - luin jonakin lomapäivänä jonkun työmeilin ja havahduin, miten vieraantuneelta olo tuntui jo muutaman lomapäivän jälkeen. Olen ollut niin uppoutunut Thingeyrin asioihin, että aivot eivät aina pysy perässä, mihin suuntaan ajatuksia pitäisi kulloinki...

Aurinkoiset, kirpakat syyspäivät vaihtuivat täksi viikonlopuksi syysmyrskyyn. Aallot lyövät satamalaitureita vasten korkeina, kalastusalukset keinuvat jo kiinni satamassa ja kohta ne taas suuntaavat merelle. Kävin aamulla kävelyllä ja rannalla tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Sade vihmoo vaakasuorana verhona vuonon halki ja nipistelee kasvoilla.  Itse nautin näistä luonnonvoimien kokemisesta - myrskyisellä rannalla sitä tuntee olevansa todella elossa. Ja sanottakoon, että fiilis on hieman erilainen, kuin tuulen ja rännän vihmoessa Helsingin keskustassa, juostessa töihin ja miettien, että tulen näyttämään aivan kamalalta päästessäni perille. Täällä ei ole kiire mihinkään eikä silläkään ole merkitystä, onko tukka miten pahasti sekaisin.  Kylässä on tänään hautajaiset. Kaikkien talojen pihoilla on liput puolitangossa. Mies nukkui pois viime viikolla aurinkoisena syyspäivänä ja hänen hautajaisensa pidetään myrskyisenä lauantaina. Siinä on mielestäni jotain ka...

Palasin maanantaina vuonoille pariksi viikoksi - teen viikon etätöitä ja viikon olen lomalla. Tosin matkustaminen syö ajasta pari päivää. Hieman mietin tänne matkustaessani, että on tämä aika hullun hommaa: heräsin neljältä aamulla ja lähdin lentokentälle, lento kesti 3,5 tuntia, kentältä 1h bussimatka Reykjavikiin, 6h ajomatka Ísafjörduriin ja vielä 1h bussimatka Thingeyriin. Illalla tajusin olleeni hereillä 21h tuntia - en saanut unta lentokoneessa enkä automatkan aikana. Sää oli mitä mahtavin - pelkkää aurinkoa koko matkan ja luonto näytti upealta. Täällä on todella kaunis ruska tällä hetkellä, vuorten rinteet ovat keltaisen, oranssin ja punaisten sävyjen peitossa. Olen aloittanut työt joka aamu viimeistään vähän kuuden jälkeen aamulla - välillä jopa ennen kuutta. Toki pääasiassa sen takia, että aikaero Suomeen on kolme tuntia, mutta aikaiset herätykset eivät ole tuntuneet ollenkaan pahalta. Suomessa en ikinä pääsisi toimistolle kuudeksi aamulla, en ikinä. Nautin hiljaisista a...

Aika rientää niin käsittämättömän nopeasti. Enää pari päivää jäljellä tällä erää vuonoilla. Kaksi viikkoa on vaan niin lyhyt aika olla täällä. Kuukaudessa pääsisi jo kunnolla alkuun. Kyläfestivaali oli odotetusti todella hauska tapahtuma - ja mikä parhainta, sää oli upea! Kaikki vaan loksahti kohdalleen. Ihmiset olivat hilpeitä ja onnellisia. Itsekin tunsin oloni hyvin onnelliseksi, kiitolliseksi - ja annen kaikkea tervetulleeksi. Vaikka yhden ihmisen kanssa täällä en ole juurikaan väleissä, niin on sydäntä lämmittävää huomata, miten muut kyläläiset ovat niin vilpittömän iloisia siitä, että olen tullut takaisin. Ja jestas, varsinkin kylän hevosmiehet! En ehkä ihan vielä viime vuonna ymmärtänyt, kuinka suuren vaikutuksen olenkaan näihin hevosihmisiin täällä tehnyt, mutta useamman samankaltaisen kohtaamisen mietin, että ei tämä nyt ihan sattumaakaan voi enää olla. En muista näin vuolaita kohteliaisuuksia ja kehuja saaneeni ehkä koskaan. Varsinkin jälleennäkeminen ja keskustelut Ragnar...