Minun Islantini

Kyllä se niin on, että on lähdettävä kotiin. Uskomatonta, miten nopeasti kesä meni. Tosta noin vaan..  Lähden haikeilla, mutta myös hyvillä mielin. Tuntuu, että akut on nyt ladattu ja oon jo valmis palaamaan kotiinkin. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä elämää täällä, mutta toisaalta kaipaan jo elämää Helsingissäkin.  Olen myös oppinut niin hirvittävän paljon täällä. Ja joka päivä olen parempi. Tuntuu myös hyvältä, että olen vähän niin kuin vakiinnuttanut asemani tiimissä, olen heppatyttöjen "mama" ja tukipilari. Mielenkiintoista, miten viime vuonnakin täällä olleet tytöt aina pyytävät multa vahvistuksen päätöksiin ja raportoivat mulle, mitä aikovat tehdä ja mitä hevosia aikovat ottaa jne... Noemi on ollut täällä vasta viikon ja oli täällä koko viime kesän, mutta sanoi jo mulle, ettei pysty kuvittelemaan heppahommia ilman mua, "you are the mother of the horses! Aaand the dogs too" :D Toki olen vanhin, se selittää jonkun verran. Clara ei ihan hirveästi tunteista...

Mitä jään ikävoimään? Aamuisia ja iltaisia kävelyjä koirien kanssa, kun haetaan tai viedään hevoset laitumelle. Iltojen istuskeluhetkiä ulkona tallin edessä, teekuppi kädessä, katsellen vihreitä laitumia ja vuoria. Meri ja sen äänet kuuluvat tallille hyvin. Jään ikävöimään kahvilaa, sen tunnelmaa ja ihmisiä. Täällä on vietetty monta hyvää iltaa. Välillä riehakkaammin ja useimmiten vain iltateen (tai iltaoluen) ääressä. Jään ikävöimään puhdasta ilmaa, jota on niin hyvä hengittää. Täällä tuntee myös luonnonvoimat ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kun pysähtyy hetkeksi, oppii huomaamaan, että tuuli on joka päivä vähän erilainen. Ja no tietysti, jään ikävöimään hevosia ja ratsastamista. Laaksoa ja vuoria, jotka näyttävät joka päivä erilaisilta. Reitti pysyy samana, mutta aina on jotain uutta nähtävää, kun katselee ympärilleen. Jään ikävöimään niitä pieniä onnistumisen tunteita, kun oppii tuntemaan hevoset ja huomaa erot niissä päivien välillä. On myös hauskaa, miten alussa sitä niin kompa...

Kevyet 54km tuli sotkettua pyörällä niemenkärkeen ja takaisin Thingeyriin. Oli kivaa tehdä jotain erilaista ja vähän enemmän fyysistä, tolla matkalla tuli ihan hiki! Reidet ja takapuoli on aika muusina tällä hetkellä. Mutta kyllä näissä maisemissa kelpasi ajella. Merta ja horisonttia tuijottaessa löytää aina rauhan. Sää ei ollut aurinkoisin, mutta oon iloinen, että lähdin. Huomenna lähtee käyntiin viimeinen viikko tältä erää Islannissa ja Thingeyrissä. Vielä on aikaa ladata akkuja ja nauttia, mutta taitaa olla myös fiksua alkaa valmistautua Suomeen ja töihin paluuseen pikkuhiljaa.. Bless.