Aamut alkaa olemaan niin valoisia, että herää jo ilman herätyskelloa ensimmäisen kerran seitsemän aikoihin.. Tosin ei tartte sitä herätyskelloa nyt käyttääkään, sillä ég á páskafrí núna! Pääsiäislomaa siis viikon verran, seuraavaksi ensi viikon keskiviikkona kouluun.
Hevosillakin tuntuu olevan kevättä rinnassa, on sen verran menoa ja meininkiä lenkeillä. Talli on tupaten täynnä mulle uusia hevosia, eikä "vanhoista" ole jäljellä enää kuin Katla, Vinur, Máni ja pari muuta. Esimerkiksi Eiðis ja Prá lähti takasin maaseudulle ja muutama nuori. Ja mikä on islantilaisten ratkaisu siihen, kun karsinat loppuu kesken? No tietysti laitetaan kaks hevosta samaan karsinaan! Ei toi järjestely kyl toimis millään muilla kuin issikoilla. Se on kyl vaan jännä, kun täällä ei tarvii välittää sellasista perusasioista kuin välimatkat ratsastaessa, totuttelu uuteen tarhakaveriin tai saatikka uuteen karsinanaapuriin tai karsinakaveriin. Sinne vaan samaan läjään kaikki ja ne elää ihan sulassa sovussa.
Oon nyt menny pari päivää Grummilla ja on kyl aika vauhdikasta menoa toisinaan. Maanantaina sain mennä "uudella" hevosella, Björkillä. En voi kyl käsittää, et miten jollain näillä on niiiiiin pehmeät askeleet. En kauheasti välittäny, et tölttäskö vai ravasko Björk, ku siellä pystyi vaan istumaan. Kahviakin olis varmasti pystyny juomaan läikyttämättä. Grummi ei oo ihan niin tasanen tapaus, mutta onneks se tölttää, niin pystyy sielläkin istumaan. Nää ei meinaan kevennä ravissakaan, istuu vaan.. Mä oon kyllä keventäny, ku tuntuu, et ei se ravissa istuminen oo välttämättä mukavaa sille hevoselle eikä myöskään mulle. Mut en oo kenenkään muun nähny ikinä keventävän, siellä ne istuu, oli sit kuin pomppuista menoa tahansa.
Ukkeli oli sanonu Eyjalle (ja varmaan mäkin olin paikalla, mutta meni taas vähän ohi, kun se puhuu pelkästään islantia..), että näyttää olevan aika sama, minkä hevosen selkään ton tytön istuttaa ja se pärjää silti ja vielä hyvinkin. Ja et mussa on jotain, mihin hevoset luottaa. Kiva kuulla, vaikkakin Eyjan kautta :) Ukkelin nimi on muuten Artni, jos nyt oon kuullu oikein.. Ehkä mun täytyy siis alkaa puhumaan Artnista seuraavaksi.
Artni nyt varmaan ratsastaa Módalla jonkun aikaa. Móda on hieno hevonen, mut sillä on kyl nyt aika pahoja ongelmia sen suun kanssa. Artni on kouluttanu Módaa joskus vuosia sitten, mut sen jälkeen se ilmeisesti myytiin ja siitä haluttiin tehdä kilpahevonen. Se sit annettiin jollekin "hyvälle" ratsuttajalle ja siellä tapahtui sit jotain, mikä vaikuttaa Módaan vieläkin. Kun Artni näki sen seuraavaks, niin Móda vaan roikutti kieltään ulkona, koska ei halunnu tuntea kuolainta. Móda on tositosi reipas, mut sitä ei voi ottaa yhtään suusta ja se on nyt aikamoinen ongelma. Se yrittää koko ajan päästä kuolaimesta eroon, liikuttaa kieltään ja yrittää saada sen kuolaimen alta pois. Artni tuli meijän lenkilläkin monta kertaa alas selästä ja tarkisti sen kielen. Jotain on, mitä ilmeisemmin, menny aika pahasti pieleen sillä "hyvällä" ratsuttajalla, kun on saanu aikaseks tollasta. Ite oon menny vaan sen kerran ja sisällä maneesissa, mut mun mielestä Móda ei muutenkaan luota ihmisiin. Se ei tykkää koskettamisesta eikä haluais päästää ihmistä kauheen lähelle. Katlakin on tavallaan säikky, mut ei tolla tavalla. Mun mielestä Móda pelkää ihmistä ihan tosissaan.. Módan omistaja, Ásta (Eyjan tytär), muuttaa takaisin Islantiin heinäkuussa, niin toivottavasti viimeistään sitten Móda saa oman ihmisen ja alkais taas luottamaan.
Hevosillakin tuntuu olevan kevättä rinnassa, on sen verran menoa ja meininkiä lenkeillä. Talli on tupaten täynnä mulle uusia hevosia, eikä "vanhoista" ole jäljellä enää kuin Katla, Vinur, Máni ja pari muuta. Esimerkiksi Eiðis ja Prá lähti takasin maaseudulle ja muutama nuori. Ja mikä on islantilaisten ratkaisu siihen, kun karsinat loppuu kesken? No tietysti laitetaan kaks hevosta samaan karsinaan! Ei toi järjestely kyl toimis millään muilla kuin issikoilla. Se on kyl vaan jännä, kun täällä ei tarvii välittää sellasista perusasioista kuin välimatkat ratsastaessa, totuttelu uuteen tarhakaveriin tai saatikka uuteen karsinanaapuriin tai karsinakaveriin. Sinne vaan samaan läjään kaikki ja ne elää ihan sulassa sovussa.
Oon nyt menny pari päivää Grummilla ja on kyl aika vauhdikasta menoa toisinaan. Maanantaina sain mennä "uudella" hevosella, Björkillä. En voi kyl käsittää, et miten jollain näillä on niiiiiin pehmeät askeleet. En kauheasti välittäny, et tölttäskö vai ravasko Björk, ku siellä pystyi vaan istumaan. Kahviakin olis varmasti pystyny juomaan läikyttämättä. Grummi ei oo ihan niin tasanen tapaus, mutta onneks se tölttää, niin pystyy sielläkin istumaan. Nää ei meinaan kevennä ravissakaan, istuu vaan.. Mä oon kyllä keventäny, ku tuntuu, et ei se ravissa istuminen oo välttämättä mukavaa sille hevoselle eikä myöskään mulle. Mut en oo kenenkään muun nähny ikinä keventävän, siellä ne istuu, oli sit kuin pomppuista menoa tahansa.
Ukkeli oli sanonu Eyjalle (ja varmaan mäkin olin paikalla, mutta meni taas vähän ohi, kun se puhuu pelkästään islantia..), että näyttää olevan aika sama, minkä hevosen selkään ton tytön istuttaa ja se pärjää silti ja vielä hyvinkin. Ja et mussa on jotain, mihin hevoset luottaa. Kiva kuulla, vaikkakin Eyjan kautta :) Ukkelin nimi on muuten Artni, jos nyt oon kuullu oikein.. Ehkä mun täytyy siis alkaa puhumaan Artnista seuraavaksi.
Artni nyt varmaan ratsastaa Módalla jonkun aikaa. Móda on hieno hevonen, mut sillä on kyl nyt aika pahoja ongelmia sen suun kanssa. Artni on kouluttanu Módaa joskus vuosia sitten, mut sen jälkeen se ilmeisesti myytiin ja siitä haluttiin tehdä kilpahevonen. Se sit annettiin jollekin "hyvälle" ratsuttajalle ja siellä tapahtui sit jotain, mikä vaikuttaa Módaan vieläkin. Kun Artni näki sen seuraavaks, niin Móda vaan roikutti kieltään ulkona, koska ei halunnu tuntea kuolainta. Móda on tositosi reipas, mut sitä ei voi ottaa yhtään suusta ja se on nyt aikamoinen ongelma. Se yrittää koko ajan päästä kuolaimesta eroon, liikuttaa kieltään ja yrittää saada sen kuolaimen alta pois. Artni tuli meijän lenkilläkin monta kertaa alas selästä ja tarkisti sen kielen. Jotain on, mitä ilmeisemmin, menny aika pahasti pieleen sillä "hyvällä" ratsuttajalla, kun on saanu aikaseks tollasta. Ite oon menny vaan sen kerran ja sisällä maneesissa, mut mun mielestä Móda ei muutenkaan luota ihmisiin. Se ei tykkää koskettamisesta eikä haluais päästää ihmistä kauheen lähelle. Katlakin on tavallaan säikky, mut ei tolla tavalla. Mun mielestä Móda pelkää ihmistä ihan tosissaan.. Módan omistaja, Ásta (Eyjan tytär), muuttaa takaisin Islantiin heinäkuussa, niin toivottavasti viimeistään sitten Móda saa oman ihmisen ja alkais taas luottamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti