Jopa aurinkokin näyttää pilkahtavan tänään. Oli eilenkin jo ihan kohtalainen sää, ei enää sitä myrskytuulta eikä lumisadetta. Illalla sateli vettä, ihan hyvä vaan, niin sulaa noi lumet heti pois.
Mut oli kyllä sellanen myrsky, et en oo eläessäni vielä kokenu. Ja ei se varmaan olis niin pahalta tuntunu, jos olis ollu kotona villasukat jalassa ja todennu, et ei täältä varmaan tartte lähteä tänään yhtään mihinkään. Meillä oli kuitenki heti aamusta yritysvierailu n. 15min ajomatkan päässä Reykjavíkista. Sillon kahdeksan aikaan aamulla sää oli ihan kohtalainen, lunta oli tullut paljon, mutta ei myrskystä vielä tietoakaan. Oltiin siellä yrityksessä, Marelilla, tunnin verran. Kierrettiin heidän tehdastaan ja juotiin lopuksi kahvit. Marel valmistaa kala- ja lihatuotteita sekä niiden tekemiseen tarvittavia laitteita. Odotin jotain kalanhajuista tehdasta, mut ei, täysin moderni ja automatisoitu tehdas eikä hajuista tietoakaan. Vierailuaika kävi vähiin ja alettiin pukea vaatteita päälle. Ja sen tunnin aikana oli helvetti päässyt irti ulkona. Myrsky oli noussut ihan tyhjästä. Näkyvyys oli lähes koko matkan täysin nolla, ajettiin 20 km/h 80:n alueella, kun ei vaan nähnyt MITÄÄN. En oo koskaan pelännyt autossa niin paljon, aattelin vaan, et jos me nyt tästä naarmuitta selvitään, ni se on ihme. Pyörittelin myös "lohduttavia" ajatuksia päässä, et jos me kolaroidaan, ni ainakaan kenelläkään ei oo kova vauhti. Tai jos me ajetaan ulos, ni ei ainakaan oo puita, mihin törmätä ja vauhti on hidas. Yritin pyyhkiä mielestä mahdollisuudet, et ajetaan rampista tai sillalta ulos.. Siinä kohtaa vauhdilla ei välttämättä niin merkitystä oliskaan. Matkalla tuli lukuisia kolareita vastaan ja alkoi oikeesti hirvittää.. Meillä meni siihen matkaan tällä kertaa yli tunti, mutta päästiin sit lopulta koululle. Helpotus sekin jo, mutta siinä kohtaa alkoi miettimään, että miten täältä pääsisi kotiinkin.. Uutisissa luki, et bussit ei enää kulje ja annettu ulkonaliikkumiskielto. Säätiedotuksia kun katsoi, ei näyttänyt olevan tietoa paremmasta. Päätettiin sitten muutaman tunnin päästä, edes lumisateen hellitettyä, lähteä vaan kävelemään porukassa. Meni siihen matkaan puolet enemmän aikaa, mutta melko helposti silti päästiin kotiin.
Välillä näkyi sentään jotain.
Ja välillä ei sitäkään...
Koululta
Koululta
Kotiovelta, kerranki oli jotain hyötyä siitä, et täällä ovet aukee sisäänpäin! Ei tarvinnu sentään enää alkaa kaivamaan tota lumikasaa oven eestä pois..
On ollut talliton viikkokin tässä nyt, koska Eyja on New Yorkissa. Tosin eipä me oltais kyl varmaan mentykään tän sään takia. Tai korkeintaan ruokkimaan hevoset.. Noh, ens viikolla sitte taas!
On ihan hemmetisti kouluhommiakin nyt, tänään koe, maanantaina koe, torstaina koe ja perjantaina pitäis olla n. 10-15 sivua kirjoitettu tutkielmaa varten. Eli ei tää todellakaan mitään lomailua oo vielä.. Täytyy tänään ja huomenna ahkeroida, et vois hyvillä mielin lähtee sunnuntaina vähän retkelle, vuokrataan auto ja ajetaan muutamiin paikkoihin tällä Reykjanesin niemen alueella. Kiva päästä vähän pois kaupungistakin taas :)
Mut oli kyllä sellanen myrsky, et en oo eläessäni vielä kokenu. Ja ei se varmaan olis niin pahalta tuntunu, jos olis ollu kotona villasukat jalassa ja todennu, et ei täältä varmaan tartte lähteä tänään yhtään mihinkään. Meillä oli kuitenki heti aamusta yritysvierailu n. 15min ajomatkan päässä Reykjavíkista. Sillon kahdeksan aikaan aamulla sää oli ihan kohtalainen, lunta oli tullut paljon, mutta ei myrskystä vielä tietoakaan. Oltiin siellä yrityksessä, Marelilla, tunnin verran. Kierrettiin heidän tehdastaan ja juotiin lopuksi kahvit. Marel valmistaa kala- ja lihatuotteita sekä niiden tekemiseen tarvittavia laitteita. Odotin jotain kalanhajuista tehdasta, mut ei, täysin moderni ja automatisoitu tehdas eikä hajuista tietoakaan. Vierailuaika kävi vähiin ja alettiin pukea vaatteita päälle. Ja sen tunnin aikana oli helvetti päässyt irti ulkona. Myrsky oli noussut ihan tyhjästä. Näkyvyys oli lähes koko matkan täysin nolla, ajettiin 20 km/h 80:n alueella, kun ei vaan nähnyt MITÄÄN. En oo koskaan pelännyt autossa niin paljon, aattelin vaan, et jos me nyt tästä naarmuitta selvitään, ni se on ihme. Pyörittelin myös "lohduttavia" ajatuksia päässä, et jos me kolaroidaan, ni ainakaan kenelläkään ei oo kova vauhti. Tai jos me ajetaan ulos, ni ei ainakaan oo puita, mihin törmätä ja vauhti on hidas. Yritin pyyhkiä mielestä mahdollisuudet, et ajetaan rampista tai sillalta ulos.. Siinä kohtaa vauhdilla ei välttämättä niin merkitystä oliskaan. Matkalla tuli lukuisia kolareita vastaan ja alkoi oikeesti hirvittää.. Meillä meni siihen matkaan tällä kertaa yli tunti, mutta päästiin sit lopulta koululle. Helpotus sekin jo, mutta siinä kohtaa alkoi miettimään, että miten täältä pääsisi kotiinkin.. Uutisissa luki, et bussit ei enää kulje ja annettu ulkonaliikkumiskielto. Säätiedotuksia kun katsoi, ei näyttänyt olevan tietoa paremmasta. Päätettiin sitten muutaman tunnin päästä, edes lumisateen hellitettyä, lähteä vaan kävelemään porukassa. Meni siihen matkaan puolet enemmän aikaa, mutta melko helposti silti päästiin kotiin.
Välillä näkyi sentään jotain.
Ja välillä ei sitäkään...
Koululta
Koululta
Kotiovelta, kerranki oli jotain hyötyä siitä, et täällä ovet aukee sisäänpäin! Ei tarvinnu sentään enää alkaa kaivamaan tota lumikasaa oven eestä pois..
On ollut talliton viikkokin tässä nyt, koska Eyja on New Yorkissa. Tosin eipä me oltais kyl varmaan mentykään tän sään takia. Tai korkeintaan ruokkimaan hevoset.. Noh, ens viikolla sitte taas!
On ihan hemmetisti kouluhommiakin nyt, tänään koe, maanantaina koe, torstaina koe ja perjantaina pitäis olla n. 10-15 sivua kirjoitettu tutkielmaa varten. Eli ei tää todellakaan mitään lomailua oo vielä.. Täytyy tänään ja huomenna ahkeroida, et vois hyvillä mielin lähtee sunnuntaina vähän retkelle, vuokrataan auto ja ajetaan muutamiin paikkoihin tällä Reykjanesin niemen alueella. Kiva päästä vähän pois kaupungistakin taas :)
Kommentit
Lähetä kommentti