Minun Islantini

Pari viimeistä päivää tällä erää ovat olleet verkkaisia, hyvin tavallisia. Lomapäivät ovat tulleet todella tarpeeseen - on ollut aikaa ja energiaa miettiä muita juttuja kuin töitä. Huomaan taas olleeni hieman "kuplassa" täällä - näiden ihmisten ja asioiden kanssa. Olen ollut kovin vähän yhteydessä Suomeen, mikä ei sinänsä ole tarkoituksellista tai varsinkaan mitenkään "pahalla - se vain tuppaa menemään niin. Elämässäni on kaksi paikkaa ja niiden ihmiset - Suomessa ei ymmärretä elämää täällä ja toisin päin. Tuntuu hölmöltä selittää Suomessa ihmisistä, joita kukaan muu ei ole tavannut tai asioista, joita kukaan Suomessa ei ihan pysty käsittämään. Samalla tavalla täällä Islannissa tuntuu kaikki Suomen asiat hieman kaukaisilta - luin jonakin lomapäivänä jonkun työmeilin ja havahduin, miten vieraantuneelta olo tuntui jo muutaman lomapäivän jälkeen. Olen ollut niin uppoutunut Thingeyrin asioihin, että aivot eivät aina pysy perässä, mihin suuntaan ajatuksia pitäisi kulloinki...

Aurinkoiset, kirpakat syyspäivät vaihtuivat täksi viikonlopuksi syysmyrskyyn. Aallot lyövät satamalaitureita vasten korkeina, kalastusalukset keinuvat jo kiinni satamassa ja kohta ne taas suuntaavat merelle. Kävin aamulla kävelyllä ja rannalla tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Sade vihmoo vaakasuorana verhona vuonon halki ja nipistelee kasvoilla.  Itse nautin näistä luonnonvoimien kokemisesta - myrskyisellä rannalla sitä tuntee olevansa todella elossa. Ja sanottakoon, että fiilis on hieman erilainen, kuin tuulen ja rännän vihmoessa Helsingin keskustassa, juostessa töihin ja miettien, että tulen näyttämään aivan kamalalta päästessäni perille. Täällä ei ole kiire mihinkään eikä silläkään ole merkitystä, onko tukka miten pahasti sekaisin.  Kylässä on tänään hautajaiset. Kaikkien talojen pihoilla on liput puolitangossa. Mies nukkui pois viime viikolla aurinkoisena syyspäivänä ja hänen hautajaisensa pidetään myrskyisenä lauantaina. Siinä on mielestäni jotain ka...