Ei kesää ilman Islantia - onkohan tässä uusi mottoni? Täällä ollaan taas, Thingeyrissä tutun kahvilan vihreällä sohvalla. Piti kirjoittaa blogiin jo ennen lähtöä, mutta viimeiset kaksi viikkoa töissä ovat olleet niin hektisiä ja päivät venähtäneet 12 tuntisiksi, että ei vaan ehtinyt, pystynyt tai jaksanut. Mutta nyt sitä aikaa taas on. Ja kummasti jo tämä paikka ja tila ympärillä luo mielentilan, että tässähän on kaikki aika maailmassa. Hetken ei ole taas kiire mihinkään. Paljon on tapahtunut syksyn jälkeen, ja toisaalta taas ei mitään kovin ihmeellistä. Uusi työpaikka, uusi koti, uusia työkavereita, uusi harrastus - ja silti elämä rullaa pitkälti taas tutuissa uomissa. Same same but different. Tällä kertaa olen Islannissa vain kaksi viikkoa ja reissu on vähän erilainen siinä mielessä, että teen yhden etätyöviikon täältä käsin ja toisen viikon olen lomalla. En varsinaisesti siis ole töissä Wouterille - tosin eilen jo hyppäsin Minningin selkään ja vedin Mayan kanssa parin tu...
Elämästä Islannissa keväällä 2013 ja sen jälkeen