Tässä sitä taas ollaan, kuukauden päästä lähdössä Islantiin.
Ratsastuksesta (ja ylipäätään tallilla käymisestä) on ollut parinkin vuoden tauko ja eilen kävin hieman kaivamassa ruostuneita taitoja esiin issikkatallilla Vantaalla. Kyllähän se niin on, että heppatyttö on aina heppatyttö ja tutut tuoksut saivat hymyilemään. Jännä, miten sitä ei välttämättä tiedostakaan, kuinka paljon on vanhaa rakasta harrastusta kaivannut. Aina välillä sitä on toki miettinyt, mutta käytännössä aika ei tällä hetkellä oikein riitä.. Pääkaupunkiseudulla issikkatalleja toki on, mutta julkisilla kulkuvälineillä talleille pääseminen ei ole kovin näppärää.
Karvaisen kaverini Eydiksen lisäksi tallilta jäivät erityisesti mieleen super-reippaat tallitytöt, iältään varmaan 10-12-vuotiaita. Koska olin tallilla ekaa kertaa, niin tallin tavat eivät olleet kovin tuttuja, mutta tytöt neuvoivat innokkaasti. Omistajasta (jos hän sitä nyt oli) ei sen sijaan jäänyt kovin mairittelevaa kuvaa.. Olin yksityistunnilla ja opettajani oli mukava nuori nainen, mutta jo alussa hän ilmoitti, ettei tiedä juurikaan issikoiden ratsastamisesta mitään. Se hämmensi aika paljon, olinhan kuitenkin tullut nimenomaan issikkatallille ja vielä yksityistunnille... Tehtiin paljon siirtymisiä (koska se oli mun toive), mutta neuvot olivat kyllä välillä vähintäänkin kummallisia. Löysin mä kuitenkin kaikki neljä askellajia ja lopussa töltti-ravi-töltti-siirtymiset alkoi sujua jo ihan kohtalaisesti. En kuitenkaan voi aivan sanoa, että olisin saanut rahoilleni vastinetta.. mutta joka tapauksessa oli silti kivaa, Eydis oli oikein kiva, pehmeä ja kuunteleva. Tunnin jälkeen vaatteita vaihtaessa pari tallityttöä kysyi innoissaan "Oliks Eydis kiva? Me oltiin siinä sun vieressä kentällä ja nähtiin teijät, Eydis on kyl niiiin ihana". Käytiin läpi kaikkien hepat ja tunsin nuortuvani 15 vuotta! Huippu mimmejä.
Täytyypi seuraavaksi koittaa vielä jotain toista pk-seudun issikkatallia, ehkä tällä kertaa parin tunnin vaelluksen merkeissä. Saisi vielä vähän tuntumaa ennen Islantiin lähtöä.
Toukokuun 20. päivä on tosiaan tarkoitus lähteä takaisin Islantiin. Ensin pari päivää Reykjavikissa ja sieltä Länsivuonoille Thingeyriin, jossa vietän melkein koko kesän. Pääasiassa tulen vetämään turisteille ratsastusvaelluksia, mutta omistajapariskunnalla on myös kahvila, jossa ilmeisesti tulee myös tehtyä jotain vuoroja.
Jos nyt jotenkin voin kuvailla tämän hetkisiä fiiliksiä, niin "odotan kuin kuuta nousevaa" on varmaan lähimpänä oikeaa. Uskon, että aikamoinen seikkailu tulossa.
Blogi siis aktivoituu jälleen. Ehkäpä tässä matkakuumeessa tulee jo kirjoiteltua tänne ennen lähtöäkin, mutta viimeistään sitten perillä.
Siihen asti,
bless.
Kommentit
Lähetä kommentti