Sadepäivän mietteitä..

Oon oikeestaan koko päivän opiskellu islantia. Päätin tossa viikonloppuna, et nyt mä oikeesti panostan tähän kielen oppimiseen, vaikka se nyt on aika mahdotonkin tehtävä. Mut toisaalta, nyt on menny melkeen kaks kuukautta ja kyllähän mä jotain jo oon oppinu! Kirjottelin tänään islannin tuntien jälkeen mun kirjan marginaaleihin tekemiä muistiinpanoja puhtaaksi ja niistä tuli seittemän A4 sivua..! Tallilla ne miehet nyt ei mulle oikeen muuta puhukaan ku islantia.. Toisaalta hyvä, mut miten mä nyt ikinä pystyisin antamaan kauheen fiksua kuvaa itestäni, ku en ikinä ymmärrä, mitä ne mulle sanoo! Et jooh.. Noh, Eyja kaiketi puhuu musta niille pelkästään hyvää. Viimeks tänään Eyjan mies tuli jotain juttelemaan mun ja ton toisen suomalaisen tytön kanssa ja selitti tälle Marikalle, et ku Nea on niin "clever horsewoman"..... :D Ja Eyja kertoi viikonloppuna muutamalle naiselle tallilla, et Nea on meidän "first trainer now". Piiiikkasen nyt liiotellaan! Mut toisaalta, täällä nyt on vaan tärkeintä, et hevonen ylipäätään liikkuu. Parasta treeniä on laukkailla ylämäkeen tai harjotella tölttiä alamäkeen (varsinki Katlalla). Ja Katlan kohdalla myös se, et sitä ylipäätään käsitellään. Ku se on vähän semmonen epävarma herkkis.. Ja ku mä nyt oon ainut, ku Katlaa on ratsastanut ja käsitellyt nyt parin kuukauden aikana, ni kaipa mä sit oon se "first trainer". Ainaki siis Katlalle. Katlan omistaja, Eyjan tytär, tulee nyt parin päivän päästä tänne. Jännä nähdä, mitä se sanoo Katlasta.. Mun ja Eyjan mielestä se on kehittyny ihan hirveesti tammikuun alusta, on jo paljon parempi käsitellessä ja kyl se tölttiki sieltä on alkanu tulemaan. 

Tosta "clever horsewoman"- jutusta vielä.. Täällä on vähän erilainen tyyli puhua hevosista ja ratsastajista. Tai yleensä puhutaan nimenomaan hyvistä hevosista, ei niinkään hyvistä ratsastajista. Mut sit toisaalta nää käyttää tota "clever"- sanaa ratsastajista. Esimerkiks Eyja selitti yhdestä oudosta ukkelista, joka pyörii tuol tallilla, et "he is very clever with horses". Tää ukkeli on siis kouluttaja, joka on Katlallekin opettanu perusasiat. Kaipa mä siis otan ton Eyjan miehenkin kommentin vaan kohteliaisuutena. Tosin, toivottavasti mä nyt en kuitenkaan näytä muiden silmiin yhtä oudolta, ku se ukkeli mulle... Näin tän ukkelin pitämässä tuntiakin yhdelle pojalle siellä "maneesissa". Olis hyödyllistä mullekin, mut harmi vaan, et se on just näitä, ku puhuu mullekin pelkkää islantia. Taitais mennä aiiiika suuri osa sen jutuista ohi :) 

Meijän piti mennä Eyjan kanssa kattomaan ratsastuskisoja lauantaina, mut 10 minuuttia ennen lähtöä, Eyja tuli kertomaan, et hänen äitinsä on kuollut äsken. Sydänkohtaukseen. Ja et hänen täytyy nyt lähteä isänsä luo. Tottakai, täysin ymmärrettävää. Jäin vaan miettimään sitä jotenki etäistä tyyliä, miten Eyja puhu äidistään.. Menin sit ite päiväunille ja heräsin siihen, et Eyja huutaa, et Nea lähdetään tallille. Lähdettiin sitten ja se oli kyl jotenki hirvee tilanne. Tai mitä noissa tilanteissa pitäis sanoa? Vai pitääkö sanoa mitään? Eyja oli vähän vaisu ja järkyttyneen olonen, ihan ymmärrettävästi, mut miten se pystyi lähtemään tallille? Mistä se ne voimat sai? Emmä ainakaan olis samassa tilanteessa tallille lähteny. Noh valitsin sit sen, et en kyselly liikoja, kuitenki nyt täs pohjoismaalaisia ollaan molemmat, et parempi ehkä antaa tilaa ja kysellä myöhemmin. Ja toisaalta, mitä mä nyt voisin kysellä? Koko kuvio tuntui mun mielestä tosi oudolta ja hämmentävältä, mut mitä se mulle kuuluu? Oon tuntenut ihmisen kuitenki vasta kaks kuukautta. Ja sekin, et usein suomeksikin on vaikeeta asetella sanojaan oikein, ettei kuulosta liian tungettevalta, saatikka sitte vieraalla kielellä englanniksi.. Jotenki tuntui kyl silti tosi pahalta, ku ei voinu oikeen tehdä mitään. Tehtiin pieni lenkki heppojen kanssa ja Eyja sano sen jälkeen, et no nyt tuntuu vähän paremmalta. Seuraavana päivänä tallille mentäessä se oli jo ihan normaali. Miten ihmeessä..? Mistä se ilonen nauru ja positiivinen asenne oikeen tulee? Se elämänilo? 

En tiiä.. Tottakai tossa on varmasti paljon asioita, mitä mä en tiedä ja mistä mun ei kuulukaan tietää. Ja tietysti jokaisella ihmisellä on oma tapansa surra. Mut taitaa jäädä mysteeriksi ellei Eyja ite jossain kohtaa selitä tarkemmin.. 

Mutta nyt, bless og góða nótt! (=moikka ja hyvää yötä!)